"Raamatusta" etsitään joskus erilaisia ristiriitoja. Esiin haetaan jotain jolla on valtavan suurta merkitystä. Esimerkiksi Pahan ongelma syleilee mahtipontisia teemoja. Teos kuitenkin kykenee herättämään muunlaistakin ällistystä.
Esimerkiksi miten purkaa seuraava : "1. Johanneksen kirje 4:8" sanoo "Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus." Tästä sitten jatkaa "Toinen Mooseksen kirja 34:14" että "Älkää kumartako mitään muuta jumalaa, sillä Herra, joka on kiivas Jumala, ei suvaitse muita jumalia rinnallaan." Oleellista on tietää, että kiivaus on tässä sana, joka käännetään enganniksi "jealous", mustasukkainen. "Do not worship any other god, for the LORD, whose name is Jealous, is a jealous God." Kontekstissa merkitys on melkolailla selvä. Tämä on ymmärrettävää koska rakkaus ja mustasukkaisuus sopivat yhteen. Paitsi että Raamatun itsensä mukaan ei sovi "1 Korinttolaiskirje 13:4" selittää että "Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile." Tässä kohdassa suomen kieli peittää sen minkä nglannin kieli paljastaa "Love is patient and kind; love does not envy or boast; it is not arrogant." ; Alkuperäiset sävyt kieltävät nimenomaan mustasukkaisuuden. Tämä on hyvin omituinen ongelma, koska se on tavallaan hyvin pieni. Mutta se koskee Jumalan olemusta ja on jotain jota ei oikeastaan voisi vain ohittaa.
Tosin itse ajattelin tehdä juuri näin ; Kaikkihan me tavallaan tiedämme, että rakkaus on nimenomaan sisäisesti ristiiriitainen. Rakkaus ei valehtele, ei lähde juopottelemaan kavereiden kanssa, keksii tekosyitä aamuyöllä kolmelta. Jokainen parisuhteessa elävä tietää tämän. Samoin kaulin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!