Kenties klassisin tapa tulkita lause on "emohenkinen tulkinta". Silloin se, että elämä on raskasta ja sitten kuollaan. Ja tässä se kuolemakin on jotenkin jotain joka pahentaa asiaa. Tämä voi tuntua omituiselta ja jopa sisäisesti ristiriitaiselta. Sillä jos elämä on kauhea asia, kuoleman voisi luulla olevan helpotus. Tätä näkemystä voisikin kuvata jännitteisenä. Se sanoo enimmäkseen jotain sen tapaista että "living in misery is only marginally better than dying in it."
Stoalainen taas voi nähdä elämän fortunan iskuina. Silloin elämä voi olla raskasta, ja kuolemalla voi olla paikkansa. Puhutaan hyvästä kuolemasta, eu thanatos, ei eutanasia siinä vomituisesti käännettynä "armokuolemana". Vaan siten että kun elämällä on arvoa, kuolemalla voi olla hintansa. Ja vaikka elämällä olisikin arvo, niin kuolemalla voi silti olla paikkansa. Tämä linja voi sitten mennä jopa suisidaaliselle linjalle, jossa ajatellaan että elämä on kauheaa ja kuolema on helpotus. Että on kaikille hyvä vain päästä pois. Tätä tulkintaa pidetään varmasti jotenkin "makaaberina ja eeppisyydessään latteana" sillä tavalla jota tämänlaiset rockandrollkliseet voivat tehdä, ne kun ovat usein "kaksipiippuisia miekkoja". Kuitenkin näin ajatteleva on hyvässä seurassa. Esimerkiksi Jobin kirjan Job ja Saarnaajan kirjan Saarnaaja hakevat henkisyyttään ja elämänsä arvoa juuri näiden raskasmielisten teemojen kautta.
Paras saamani tulkinta on kuitenkin tullut ystävältäni, joka ei uudelleentulkinnut sanan "kuolema" merkitystä. Hän otti tarkastelun kohteeksi sanan "imeä". Hän muistutti että imemistä on monenlaista. Ja ainakin moni mies nauttii siitä että nainen häntä imuttaa sellaisella jalkojenvälitavalla. "Life is your bitch." hän huomautti. Eikä maailma enää sen jälkeen näyttänyt ihan samalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!