Ei opiksi vaan ojennukseksi

Uskonnollisessa elämässä kertaamisella on aina ollut suuri arvo. Esimerkiksi luostareissa tärkeässä osassa munkkien elämää oli niinsanottu ruminaatio, jossa kerrattiin jo opittuja asioita ja voitiin tarttua vaikkapa yksittäiseen lauseeseen ja keskittyä siihen omassa mielessä. Myös esimerkiksi isämeidänrukouksen toistaminen tuntuu olevan olennainen osa seurakuntaelämää. Jehovan Todistajat ovat tehneet toistamisesta omituista, koska heillä koko toiminnan ytimessä on "keskustelu" joka luetaan Vartiotornilehdestä. Heillä on lopussa kysymyksiä joihin vastaus löytyy suoraan tekstistä. Ja tämä täytyy sitten sanoa omin sanoin asiasisällän muuntumatta.

Olen aina kokenut tämän äärimmäisen tylsänä. Ruminaatio ei ole mieleenpainamista vaan meditaatiota. Ja muut osat ovat vain tylsiä. Kuitenkin uskovaiset tuntuvat olevan nimenomaan erimielisiä. Heille tämä toistomateriaali on erityisen olennaista ja tärkeää.

Tämä on hyvä muistaa. Sillä jos puhutaan esimerkiksi kreationisteista, ei ole tavatonta törmätä identtiseen sisältöön. Esimerkiksi pari päivää sitten paljastui että kreationisti Hamza oli copy-pastettanut Daniel Lane Craigia ja lisännyt tekstiin muutamia virheitä. Tämä kopiointikäytänne on hyvin tavallista. Itse asiassa Myers on hyvin oikeassa sanoessaan että se on enemmänkin "talon tapa". "you can often take creationist comments, especially when they're lengthy, run them through a google search, and discover that the were lifted wholly from some other source. If you read the creationist literature for any length of time, it really begins to sound all alike, because what they'll often do is cobble together their treatises by lifting whole paragraphs and pages from previous creationist tracts." Kreationistien tekstit ovat joko suoria plagiaatteja tai pastisseja.

Näin ollen ei pidä olla yllättynyt paljastuneista asioista. Kreationistien kommenttifloodit ovat toki ctrl+c - ctrl+p -strategialla tuotettuja. Mutta sama koskee suurta osaa heidän vakavasta kirjallisuudestaankin. Kari Tikkanen esimerkiksi huomasi, miten Pekka Reinikaisen "Unohdettu Genesis" on jotain muuta kuin "aikaansa nähden hyvä kreationistikirja" kuten moni kreationisti mainostaa nykyäänkin. Se on "What is Creation Science?" -niminen kirja suomeksi käännettynä ja raamatunlauseilla koristeltuna. Samoin ei pidä ihmetellä että Puolimatkan Pianka -Pannukakku johtui "luovan panoksen minimoimisesta".

Syynä on se, että niiden tehtävänä ei ole alunperinkään opettaa uusia asioita. Niiden tehtävänä on enemmänkin kerrata. Kertaamalla taas ojennetaan, syvennetään jo syötettyä dogmaa. Tässä ne muistuttavat salaliittoteorioiden lähestymistapaa jossa uutinen johon viitataan voi olla uusi, mutta jokaisen niiden taakse liitetään sama taso. Toistolla vahvistetaan mielleyhtymää. Tehtävänä ei ole kultivoittaa kriittistä ajattelua ja tuottaa vastauksia kritiikkeihin vaan totuttaa ajattelutapaan jotta kriittinen ajattelu vaikenisi.

Tätä he sitten kutsuvat utse oman maailmankuvansa syventämiseksi. Minä kutsun sitä halvaksi saivartelusofismiksi jonka harjoittaja ei ansaitse mitään kunnioitusta.