Kuljeskelin ohitse, kuten asiaan kuuluu. Tämmöiset "hieman laitapuolta kulkevat" eivät haittaa minua juurikaan, olen heihin tottunut. Hän ilmeisesti aisti pelon puutteen, tulkitsi tämän kiinnostukseksi ja sosiaalisuudeksi, lähestyi, ja aloitti juttelunsa. Kyseli että mihin olin menossa. Kerroin että töihin. Hän jatkoi tästä välittömästi sanomalla että "Olen Jeesusfanaatikko". Pidin ratkaisua hauskana, koska kukaan joka myöntää olevansa fanaatikko tuskin on sellainen. Tai vähintään me kaikki ajattelemme niin. Kerroin tämän ääneen.
Hän jatkoi mukavasti kertomalla siitä että hän oli kohdannut Jeesuksen henkilökohtaisesti. Tähän olin hieman vaivautunut, ja päädyin toteamaan jotain mallia "Ookkei". Hän kuitenkin ovelasti käänsi tilanteen edukseen kysymällä että olenko minä kohdannut. Kerroin pitäväni tästäkin ratkaisusta, sillä se perinteinen kysymys mallia "Oletko kuullut Jeesuksesta?" ei ole enää edes retorinen kysymys, vaan jotain joka ansaitsee sarkastisen kommentin "Joo, en ikinä, ihan vieras konsepti".
Hän kertoi että hän pitää usein puheita paikallisessa "valtionkirkon ulkopuolisessa paikassa". Tämäkin oli ihan asiallista, etenkin kun hän korosti että tämä ei ole mikään velvoite, vaan että jos haluaa tulla. Tämäkin tuntui ihan OK:lta. Kerroin että hänen harjoittamallaan tasolla jutteleminen on ihan positiivinen ja normaalikin asia. Ja että jos ei pakota tai rupea muutenhäiriköimään, muistaa normaalit hyvät käytöstavat ja vastaavat, ja antaa toiselle tilaisuuden häpyä tarvittaessa, niin kaikki on kunnossa.
Kunnes hän lopetti siihen että hän mainitsi että "Jeesuksen kohtaaminen muutti elämäni parempaan". Kyseinen henkilö ei todellakaan ole roolimalli, jonka kannattaa viitata olevansa hyvä elämänhallintakonsultti. Hänen nykyinen tilansa nosti mieleen vain yhden kysymyksen. Kysymyksen siitä että jos tuo on "parempi", niin mikä on se "huonompi". Joka johti jälleen ajatukset siihen ovatko uskonnolliset elämänpetraamista tarjoavat tahot todellakin jotain jonka tarve on vain niillä ihmisillä joilla elämänhallintataidot lähentelevät nollaa. Ja jotka ovat tehokkuudessaan sitä tasoa että eivät saa ihmisiä nousemaan tuota ihmistä kohemmaksi. Tai edes ymmärtämään että "hallusinoin yliluonnollisista olennoista" ei ole hyvi icebreak.
Tämän jätin sanomatta ääneen. Hiljaisuus kuitenkin varmasti toimi itsessään argumenttina seuraavat kolme metriä jolloin tiemme poikkesivat eri suuntiin. Mietin kuitenkin miksi "tajusin olla hiljaa". Syynä on se, että jopa minä tajuan tämänlaisten laukomisen epäkohteliaisuuden ja epäkunnioittavuuden. Tajusin olevani hieman paha ihminen, jolla ei ole muuta puolustuksekseen kuin se, että tajuaa hävetä sitä. Sellainen joka katsoo yksinäistä käyneistä pihlajanmarjoista päihtynyttä tilheä ja laittaa sen kuvan kaikkien reposteltavaksi vain siksi että siinä on jotain jolle suhtautuu huvittuneesti ja jota voidaan laittaa esille naurettavaksi. Ei hyvä. Joku voisi tietysti kutsua tätä jopa alkeelliseksi synnintunnoksi ja omatunnoksi. Mutta en tämän kautta tullut yhtään suvaitsevammaksi uskontoja ja uskomista kohtaan. Ihmisten epäily sen sijaan on minulla se yleisempi heikkous.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!