Minun kanssa eläminen voi olla hyvin erikoista. Sillä useimmiten puhun elämisen kannalta irrelevanteista asioista. Karkeasti ; Joko huvittelen jollain rationaalisella tai sitten kerron erilaisia puujalkavitsejä. Minun juttujani ei tästä syystä oteta vakavasti ja tärkein taito onkin oppia ignoroimaan niistä valtaosa.
Kuitenkin samalla kommunikaatiossa on se puoli jota yleensä pidetään tärkeänä. Tämän puolen välitän murisemalla. Tämä ei tarkoita että olisin yleisesti ottaen vihainen. Vaan sitä, että kun esimerkiksi eilen menin nukkumaan ennen puolisoani, hänen tulonsa nukkumaan synnytti lyhyen murahduksen. Se oli hiljainen, lyhyt ja tasainen. Ja se kertoi että olen huomannut hänen olemassaolonsa ja että suhtaudun siihen positiivisesti. Samalla informoin että olen sen verran väsynyt, että en jaksa nostaa sen kummempaa metakkaa ja esimerkiksi kääntyä. Nasaalimpi lyhyistä murinoista koostuva ääni, joka alkaa korkeana äänenä joka laskee alas taas voisi kertoa siitä että olen sotkeutunut peittoihin. Ylöspäin lopussa nouseva hieman pidempi murahdus taas on kysyvä.
Näin voisi sanoa että kaikki tärkein asia on ignoroida se mitä sanon ja kiinnittää huomiota siihen mitä en osaa sanoa. Ongelmana on vain se, että en osaa yleensä täysin selittää murinakieltäni, enkä siksi voi tehdä siitä sanakirjaa. Mutta osaan käyttää sitä luonnostani ja tiedän mitä se tarkoittaa kun käytän sitä. Sitä voi kuitenkin selvästi myös opetella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!