keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Pieni ajatus nälkäisen näköiseltä bloggaajalta.

"Ma seurahani lihavia tahdon,
Sileäpäitä, jotka yönsä nukkuu.
Nälkäinen, ontto Cassion on katse:
Hän liiaks miettii: moiset ovat vaaraks."
(William Shakespeare, "Julius Caesar")

William Shakespeare laittoi Caesarin murehtimaan epäluotettavaa luihua ulkomuotoa. Tätä perinnettä on sittemmin harjoitettu melkoien paljon ; Elokuvissa yhä tänäkin päivänä esiintyy kelmin stereotyyppi, jossa teräväleukainen kapeakasvoinen paha on epäluotettava ja luihun oloinen.

Miesten miellyttävyyttä naisten silmissä on tutkittu, ja on huomattu että leukaluun muoto on yksi vaikuttavista elementeistä. Leveämpi leuka miehellä miellyttää enemmän kuin kapeakärkinen leuka. Leuan leveys voidaankin itse asiassa liittää fyysiseen miehistymisprosessiin, joten naisten mieltymys voidaan tavallaan ymmärtää ; He hakevat täysikasvuista miestä, eivätkä poikasta. - Eikä leveän leuan arvostus suinkaan jää naisiin ja seksiin. Yleisestikin leuan leveys vaikuttaa esimerkiksi ensivaikutelmaan jonka ihmiset saavat. Leveäleukaiset koetaan helpommin luotettaviksi kuin "luihun ja nälkäisen näköiset".

Meille ei varmasti suoraan ääneen opeteta tämänlaisia piirteitä. On kuitenkin vaikea sanoa onko kulttuuriperinteen stereotypia opittu "kokemuksen kautta" - eli näkemällä iso kasa luihuja pahoja hahmoja syntyy mielikuva että luikut ovat pahoja. Vai onko biologinen syy se, joka saa epäluottamaan nuoria ja keskenkasvuisia ja nälkäisen oloisia. (Nälkäiset - hehän ovat tietyllä tavalla täällä varastamassa ruokaanne, ja valmiit kieroiluun saavuttaakseen tämän tavoitteen!)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.

Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.

Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.

Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.

Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.

En carde ; Sa varaudu!