Arkeologit tutkivat, muiden toimiensa ohella, kalliomaalauksia. Joku on piirrellyt kallioon kuvia, jotka sitten ovat säilyneet meidän päiviimme asti.Ne ovat esihistoriallisia piirroksia, joiden tulkinnassa korostuu se, että niihin heijastuu senaikainen maailmankuva. Esimerkiksi hirvet symboloivat metsästystä, niiden voidaan nähdä kuvaavan jopa toiveita saada saalista. Kalliomaalauksissa on myös usein erilaisia tikku -ukkoja. "Otavan suuri maailmanhistoria (osa 1)" kertoo että kalliomaalauksissa on alastomia naisia ja sukuelinten kuvia. Nämä nähdään seksuaalisiksi symboleiksi. Ne voivat kertoa esimerkiksi siitä miten seksuaalisuuteen oli erityisen hengellinen suhde. Tämä voi kertoa sitten seksuaalisuuden uskonnollistamisesta ja muista vastaavasta
Siinä missä tuhansia vuosia vanha kalliomaalaus ihmetyttää, harva ihmettelee esimerkiksi vuotta vanhaa kalliomaalausta ja päivittele, että miten graffiti voi säilyä niinkin kauan. Kuitenkin nekin ovat samalaista kuvastoa. Miksipä niihin ei voisi sitten soveltaa samantapaista tulkintametodia?
Tämä johtaa ajattelun esimerkiksi graffiteihin. Niissäkin kuvasto käyttää esimerkiksi jo aiemmin mainitut tikku-ukot ja sukuelinkuvastoa. Tätä kautta tulevaisuuden arkeologi voisi nähdä sen esimerkiksi jumalattaren palvontana. Graffitit eivät tunnu oikein välittävän arkea, ei työelämää. Graffiteja tuijottaen on vaikeaa selvittää miten tyypit käyvät toimistossa, ruokakaupassa ja tuijottavat telkkaria. Tai että ollaan tapakristittyjä, eli hengellinen kulttuuri tarkoittaa sitä että käydään kaksi kertaa vuodessa kirkossa.
Kuitenkin, kun muistetaan että kalliomaalaustenkaan tulkinta ei tapahdu tyhjiössä ; Meillä on paljon muuta aineistoa johon verrata, voidaan sanoa että omalta osaltaan graffititkin auttavat tunnistamaan ja valottamaan sitä, minkälaisessa kulttuurissa me oikein elämme. Tätä kulttuuriutta miettiessä voi tuijottaa vaikkapa seuraavaa valaisevaa lähihistoriallista kalliomaalausta. Kyllä. Tämänlaisessa kulttuurissa me elämme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!