Japanilainen hanamijuhla on tärkeä juhlapäivä. Juhlan syy ei ole kovin ihmeellistä, sillä puut ovat kauniita. Kukinta kestää aika vähän aikaa, joten juhlaksi varattu vapaapäivä tarjoaa mahdollisuuden nauttia tästä ilmiöstä.Hanamijuhlaa juhlitaan myös japanin ulkopuolella. Suomessa sitä juhlitaan esimerkiksi Roihuvuoressa. Tänä vuonna Roihuvuoren juhlat ovat tosin selvästi myöhässä, lauantaina 22.5. Vahvin kukinta -aika oli jo parisen viikkoa sitten. Ja itse asiassa puut ovat alkaneet terälehtien karistamisen jo tämän viikon alussa. Juhlassa päästään siis nauttimaan viimeisimpien puiden viimeisimmistä kukista.
Ero on huomattava.
Oikeaan aikaan:
Viikon myöhässä:
Tämä muistuttaa sitä, miten kalenteri ei ole aina paras tapa katsoa aikatauluja. Etenkin kun juhlan ideana on nauttia juuri kukinnan huipusta, kalenterin katsominen johtaa helposti siihen että juhlitaan päivämäärää eikä sen takana olevaa luonnonilmiötä. Tämän eron tiedostaminen on tietysti normaalia esimerkiksi maanviljelijöille, jotka eivät suinkaan viljele suoraan päivämäärän mukaan. Päivämäärien lisäksi katsotaan esimerkiksi sateita ja lämpösumman kehittymistä. Sillä vaikka kalenteri onkin sidottu vuodenkiertoon, ei sää ole joka vuosi identtistä. Näin voidaan kestää "niitä häiriöitä joita todellisuus tuo hyvälle teorialle".
Olisi kuitenkin hieman halpamaista nillittää juhlien epäonnistuneesta aikataulusta liikaa. Tottakai kukkien määrä on eri, kuin optimi. Ja esimerkiksi minusta kirsikan kukinnassa tärkeä uusien lehtien väri on vaihtunut varttuneempien lehtien vihreäksi. Mutta onhan sitä kauneutta silti jäljellä riittävästi.
Lisäksi urbaanin kaupunki -ihmisen elämäntapa on etääntynyt luonnosta ja sidottu kalenteriin, joten spontaanisti ajoittuvaa juhlaa olisi kenties vaikeaa järjestää Suomessa jossa juhlalla ei ole mitään kansallista perinnettä. Kalenterin organisointi vaatii monille ennakointi aikaa ; Spontaanius on kuollut muutenkin, joten on ikään kuin asiaankuuluvaa juhlia tämänlaisia kukinta -asioitakin myöhässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!