torstai 19. toukokuuta 2011

Kiertäen aggressiivinen

Kun olin nuori, meillä oli hoitolapsia. Yksi niistä oli hieman vilkas poika, jonka kanssa pelailin tietokonepelejä. Yksi peleistä oli rakettilentely-ammuskelupeli nimeltä "Wings". Olin pelissä aika hyvä. Siksi annoin pelissä usein tasoitusta. Pojalla oli aseistuksena esimerkiksi lämpöhakuisia ohjuksia, joiden pääteho oli siinä että tähtäämistä oli "autettu runsaasti". Näin hänellä oli varsin maskuliinisia tehoaseita. Itse käytin köysiasetta, joka on lähinnä kikkailuase. Sillä saadaan toinen kiinnitettyä seinään ja sen avulla voitiin itse liikkua kummallisen mutkaisesti, vähän hämähäkkimiehen tapaan. Lentosuuntaan sai jyrkkiä muutoksia köyden avulla.

Moni voisi ajatella että tämänlainen tasoitus olisi reilu. Kuitenkin poika lopulta kyllästyi pelaamiseen. Syykin on jälkikäteen ajatellen aika selvä. Köysin on häirintäase. Siinä missä suoraan päähän tuleva ohjus on suora ja helppotajuinen, se, että toinen ensin tulee ja naulaa sinut köydellä kiinni seinään tietyllä tavalla "puolustuskyvyttömäksi", väistelee sitten niitä lämpöhakusia ohjuksiasi kummallisilla manöövereillä ja vuolee sinut tätä toistaen hengiltä pikkuaseella. Se on oikeasti turhauttavaa.

Tämä on hyvä muistaa. Sillä Aggressiivisuus liitetään usein suoraan toimintaan ja jopa väkivaltaan. Näin aggressiivinen hahmo näyttää mielikuvissa helposti jotakuinkin siltä että joku tulee "vihaisesti päin". Viha ja suora konfrontaatio ovat tämän ensin mieleen tulevan aggressiivisuuden perusluonne.

Kuitenkin aggressiivisuutta on montaa keinoa. Ja niitä näkyy monesti esimerkiksi kiusaamisessa. Hyvin usein aggressiota käytetäänkin mutkan takaa ja kieroillen. Tämä tekee tavallaan puolustuskyvyttömäksi. Tämä on hienovireisempää ja minusta ilkeämpää.

Tämä tuli mieleen kun luin "City" -lehden jutun internetanonyymeistä. Niistä ärsyttävimmäksi päätyi City -lehden luokituksessa - ei suinkaan pilailu, häiriköinti ja härömielisyysmentaliteetilla pyörivät trollit - vaan "katkerat lähiöpapat". Merkille pantavaa on se, että he yrittävät olla korrekteja, mutta eivät osaa. Heillä on spesifioitunut vittuntuneisuudenkohde, joka aikaansaa kaiken pahan. Ja jos erimielinen on fiksu, niin hänen tarvitsee vain kypsyä ja varttua niin he oppivat olemaan samaa mieltä katkeran lähiöpapan vuoksi. (Luokitus ärsyttävyydestä ei ole minun, vaan City -lehden. Armoitettuna trollina olisin tietysti jäävikin päättämään tätä!)

Oma teoriani heidän erityisestä ärsyttävyydestään johtuu juuri siitä että heidän aggressiivisuutensa on äärimmäisen epäsuoraa. Sitä ei enää myönnetä välttämättä edes itselle. Heidän aggressiviisuutensa ei ilmene enää edes suorana vihana, vaan se on äärimmäisen epäsuoraa. He vain elävät maailmassa jossa heidän valta-asemansa on itsestäänselvyys. He ovat niin tottuneita valtaansa, että eivät enää edes huomaa niitä joita he murskaavat rattaisiinsa. Ja poikkeama tästä valtatilasta tai sen heilutus johtaa raivon sijasta katkeroitumiseen, koska he kokevat valtansa ansioksi ja sen kyseenalaistajat muuttuvat tätä kautta ikään kuin automaattisesti epämoraalisiksi riistäjiksi. Näin aggressio ilmenee vihan sijasta pettyneenä kaunaisuutena ja johtaa siihen että tekohymyillen ja mukakohteliaasti ollaan aivan helvetin ärsyttäviä kusipäitä.
Kirjoittaja lyö kaikkia turpaan, tosin vain kirjaimellisesti. Hänen ohjeensa on, että jos et onnistu olemaan hyvä, vaan elämäntapanasi on levittää omia ongelmiasi ja näkemyksiäsi muiden(kin) rasitteeksi, niin ole edes suora. Sillä aggressiivista kusipäätä ärsyttävämpi on vain hymyilevä, selkäänpuukottava, kaksinaamainen ja viatonta teeskentelevä kusipää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.

Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.

Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.

Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.

Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.

En carde ; Sa varaudu!