Rap musiikki on alunperin ollut köyhien musiikkia. Samoin raphousut ovat leveät, koska köyhissä perheissä vaatteita on kierrätetty lapselta toiselle. Rapmusiikkikin oli enemmän vaihtoehtomusiikkia, jossa oli köyhien pettymystä ja kapinahenkeä.
Sitten tästä tehtiin muotia. Ne toivat mukaan merkkilökäpöksyt. Lauluissakin toistetaan usein pröystäilyä ja kapitalistista "amerikkalaista unelmaa". Raptähtien musiikkivideoissa on kalliita autoja ja järjettömiä koruja. He laulavat menestyksestä, siitä miten heillä on rahaa. ; Jos ei ole riittävästi bling blingiä, ei tee sitä oikein. Tämä muistuttaa siitä, että vallankumoushalukin on eräänlainen tarve. Markkinavoimat voivat tuottaa niille erilaisia korvikkeita.
Näin marginaalinen vastarintahaluinen taho voidaan saada järjestelmää tukevaksi ja sen arvoja mukailevaksi liikkeeksi. Samalla vastarintahalun takana olevat ongelmat peittyvät, koska köyhyyden merkit on määritelty muodikkaaksi.
Ja jos joku räppäri poikkeaakin blingbling -linjasta, ihmisillä on kuitenkin kuva kyseisestä genrestä ja tämä mielikuva tarttuu heihinkin. Itse asiassa "aito rap" ei välttämättä vaikuta provosoivalta, kun valtavirtaräppäreiden lauluissa on esimerkiksi liioittelulla absurdisoitua väkivaltaa, kuten drive-by -shootingeja. Näin räpistä tehdään "wannabepahisten naurettavaksi genreksi" ; Näin Räpin pelletasolla oleva provosoivuus vie helposti kaikki tehot vakavasti otettavammasta hienovireisemmästä. Se ei tunnu vaikuttavalta kun muut sanovat samoja juttuja mahtipontisemmin. Mutta huvittunut mielikuva kuitenkin siirtyy.
Hauskinta on, että tähän ei tarvita mitään salaliittoa. Ihmiset tekevät sen ihan itse, ostaessaan tuotteita jotka vetoavat heidän tarpeisiinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!