Valtaosa kristityistä suhtautuu suopeasti lääketieteeseen. Kuitenkin teologisesti katsoen tilanne on mutkikkaampi ; Paraneminen ja sairastuminen ovat pohjimmiltaan Jumalan kädessä. Voidaan jopa ajatella että sairastumisessa ja parantumisessa on takana kirous-siunaus -kombinaatio. Jumalan tahto ja sen toteutuminen on ytimessä ; Jos Jumala tahtoo että sinulla on päänsärky, ei mikään maailman aspiriini voita Hänen vääjäämätöntä kaikkivaltiasta tahtoaan. Ja jos Hän haluaa parantaa päänsärkysi, se paranee ilman lääkkeitäkin.
1: Tämänlaisiin mietteisiin verrattuna luonnontieteellinen kipu-parannuskäsitys tuntuu suoraviivaiselta. Kemikaalinappi parantaa tilannetta tilastollisesti, ei jonkin havaitsemattoman tyypin tuntemattoman tahdon seurauksena.
"Epiphenom" -blogissa kirjoitettiin uskovaisten dilemmasta kuvaavalla otsikolla "If God loves you, why take medicine?" Tutkimukset nimittäin näyttävät että Jumalan tahtoon vahvasti luottavat - ja vakavasti sairaat, kuolemassaolevat, epätoivoisessa vääjäämättömän tappion tilassa olevat - jättävät helposti lääkkeitään ottamatta.
1: Moni ihmetteleekin että onko uskovaisilla pillerit ottamatta. Vastaus heille on : Olette oikeassa, napit on unohtuneet useammin kuin muilla. - Tosin ainakin allekirjoittaneelta kysytään myös usein "mitä olet napannut", kun oireet ovat samansuuntaisia.
Tässä mielessä on hyvä huomata, miten "teologisesti korrekti taso", eli eräänlainen koherentisoitu uskonto, kirjanoppineisuus, ei vaikuta suureen osaan uskovaisia. Heidän toimintansa menee miten menee, vaikka oppi sanoisi mitä. Kuitenkin "teologisesti korrekti taso" vaikuttaa joidenkin elämässä. Ja tämän vaikuttavan osan kohdalta voidaan nostaa kysymyksiä siitä, onko ideologia todellakin harmiton vai ei. Uskonnosta on siis haittaa.
Asiaa on vaikeaa arvioida ; Ytimessä on se, onko uskonnota saatava hyöty tai vapaudet - sekä kuolemassa olevien turha toivo joka on kuitenkin toivoa - suurempi kuin syntyvät haitat, kuten keskenjätetyt antibioottikuurit, unohdetut sydänlääkkeet ja käyttämättömät psyykenlääkkeet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!