Attention who(r)ism?

Nämä vaalit ovat olleet omasta mielestäni hieman karnivalistiset. Tämä tietysti tarkoittaa sitä että olen nauttinut sirkuksesta ja sen absurditeetista. Hauskaa on ollut ja olen kiertänyt, hämmentänyt ja syönyt makkarat ja karkit. Ajattelin kirjoittaa tästä kaikesta turhan jutun, joka retostelevassa tyhjyydessään kuvannee vaaliohjelmien samaa. Toki olen sitä mieltä, että ajatus siitä että politiikka otetaan totaalisen ryppyotasisesti tarkoittaisi helposti elämän huumoriarvon minimointia ; Tosikot saisivat päättää mikä on tärkeää, miten kaikki toimii ja miten ihmiset pitävät hauskaa. Mutta rajansa kaikella.Vaaleissa yritetään usein korostaa sen henkeä, että äänestäjällä on todella mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Ylläoleva vaalimainos kehotti kirjoittamaan terkkuja. Jotain, joka ensinnäkin antaa kuvan siitä että ehdokas kuuntelee. Ja toisaalta josta jää sellainen olo, että vaalimainos tuskin menee sinne eduskuntataloon ohjelmansuunnittelupalaveriin.

Vaaleihin on kuulunut myös vandalismi. Toki poliittiseen peliin on aina liittynyt ties minkälaisia temppuja. Vaalimainoksien tilalle laitettiin erilaisia vastaiskuja, joita voisi pitää antimainoksina ; Lehtiotsikoihin nousi esimerkiksi vandalismi jonhka vaalimainoksia itsekin kohtasin Arabiassa. Kaksi kuvaa, arvaa kumpi on oikea vaalimainos ja kumpi vetoaa eläinten oikeuksiin.











Kyseistä vandalismia on pidetty vakavana asiana. Sen esimerkiksi katsotaan sotivan vapaan sanomisen ideaa vastaan. Kuitenkin juuri tämänlaisilla tempuilla saadaan paljon kaivattua julkisuutta. Uskoisin että tämänlainen tuo enemmän sympatiaa vandalisoidulle ehdokkaalle, kuin vahvistaa häntä vastustavien rivejä. Luultavaa on, että jos vastustat turkistarhausta, tuskin olisit alun perinkään äänestänyt keskustapuoluetta.

Näin tässäkin kaikki huomio on hyvää huomiota. Tämän kautta julkisuutta ja medianäkyvyyttä on saatu esimerkiksi alastomuudella, kun City -lehti teki jutun "Alastomasta totuudesta". Paljastaminen rinnastui monilla avoimuuteen, ja moni systeemiin mukaantullut tunnusti hakevansa mainostilaa ja huomiota. Sinänsä sääli mielenkiintoista oli huomata, että valtaosa alastomista ehdokkaista oli miehiä. Kenties se kertoo siitä että miehen alastomuutta ei ole erotisoitu samaan tapaan kuin naisen alastomuutta. Kenties sukupuolijakauma kertoo vallasta ; City -lehtihän muistuttaa että alastomuuteen liittyy valta. Tabuja voivat rikkoa vain vahvimmat.

Alastomuuskampanja tuotti minulle huvittuneen hetken, kun City -lehteä (ilmainen) lukiessani olin tietysti nähnyt kyseisen artikkelin printtimuodossa. Kun sitten eräs ehdokas oli Sörnäisten metroasemalla, kerroin vain että hän on minulle "jotenkin tuttu". Pian muistunkin, että hän oli Cityssä. Ehdokas ei voinut muuta kuin hymyillä ja sanoa että "voi olla vaikeaa tunnistaa kun on vaatteet päällä." Ehdokkaalla oli uudet vaatteet.