Jared Diamondin "Romahdus" aloittaa kertomuksensa USA:n Montanasta. Hän kertoo miten siellä on amerikkalaisia konservatiiveja, jotka eivät pidä hallituksen sekaantumisesta asioihin. He kannattavat yksityisomistusta ja harjoittavat maataloutta. (Erikoista on, että ennen maatalous oli ollut taloudellisesti kannattavaa, mutta nyt monet tilat tuottavat tappiota. Elintapa halutaan pitää. Tämä perinteisen elämäntavan kunnioittaminen on ihan mukava yksityiskohta mutta ei oikein kuulu tähän juttuun.)
Metsäpalojen aikana oli ollut hankalia asioita. Julkisvaltojen puuttumista haluttiinkin. Valtiolta vaadittiin että yksityisomaisuutta oli suojeltava kalliilla helikoptereista. Samaan aikaan auttajista ei pidetty, koska he olivat ulkopuolisia puuttujia. Asia on tietysti ymmärrettävä, mutta on selvää että yksityisyyden ja julkisuuden edut halutaan poimia itselle, ilman että mukana tulevat vastuut tulisivat mukana.
Amerikoissa yksityisomaisuus liittyy vahvasti individualismiin. Siinä missä täällä suomessa kaupallisuus yhdistetään helposti talouteen ja työhön ja koneellisuuteen, USA:ssa konservatiiveille kapitalismia kannatetaan individualismilla. Yksityisomaisuus ja oman itsen hallitseminen on tärkeää. Tämän vuoksi myös yliopistotoimintaan suhtaudutaan monin paikoin varovaisesti. Se edustaa monelle hallintoa ja jotain ulkopuolista indoktrinoivaa tahoa. Yliopistolla, kuten uskonnollakin on molemmilla toki pitkät perinteet. Mutta niiden imago ovat erilaiset. Yliopistoa ei yhdistetä "Cowboyhenkisen Amerikan Pioneerin" imagoon. Uskonnolla on nostalgia -arvoa, pelkkä historiallisuus ei riitä.
1: Kenties asiassa vaikuttaa sekin, että yliopistossa indoktrinointi liitetään ihmisiin (ja niihin goddamn hippeihin) eikä se onnistu olemaan "satuolennoille ulkoistettua manipulaatiota" jossa vallankäyttäjä voi naamioida vallankäyttönsä esiintymällä sen saman vallan alaisena jonka nimissä hän muita komentaa.
Siksi moni konservatiivi onkin ylpeästi itseoppinut. He voivat esimerkiksi kertoa ylpeästi että he ovat saaneet tietonsa, eivät suinkaan indoktrinaatin alaisena yliopistossa, vaan menemällä itse kirjastoon ja lukemalla. Sääli vain, että kirjastolaitoskaan ei perustu yksityisomistukseen, vaan valtiolliseen yhteisöön.
Asia ei toki ole aivan näin yksinkertainen. Amerikkalaisille konservatiiveille on samanaikaiseti tärkeää myös "One Nation Under God" ja monet muut vastaavat asiat. Patriotismia ei helposti liitä yhteen siihen että kaiken tulisi olla yksityisomistuksessa ja mahdollisimman vähän kontrollissa. Tällöin valtion rooli olisi olla vaikutusvallaton toimija, ideaali joka ei tee mitään. Tässä mielessä Amerikkalaisen konservativismin maailmankuva on melko vahvasti taistelemassa nimen omaan tämän jännitteen kanssa.
Tälle on tietysti helppo olla ylimielinen. Mutta onhan se oikeastikin niin että yksilön valinnanvapaus ja hallinto ovat keskenään jännitteisiä ja molemmat ovat varsin hyviä asioita. Ja molemmissa on myös pahoja ongelmanpaikkoja. Sitä joudutaan tasapainoilemaan. Konservatiivit ovat kuitenkin sen verran voimakkaasti heittäytyneet tähän tematiikkaan edustamaan tasapainoilun sijasta ääripäitä, että heidän kohdallaan tämä jännite on helpoiten huomattavissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!