Kirkkoherra Juha Molari on kerännyt itselleen epämieluisaa julkisuutta. Hänen nettikirjoittelussaan on ollut aggressiivisia sävyjä. Poliisia kiinnostaa, onko hän rikkonut lakia näin tehdessään. Syytteissä on minun korvaani melko lievältä tuntuva herjaus sekä korvaani pahasti särähtävä laiton uhkaus.
Molari on puolustautunut syytöksiltä. ; Hän muistuttaa siitä, että keskustelussa on konteksti, jossa vastataan toisen provokaatioon. Ja että teksti oli vitsikästä satiiria. Ja että hän ei voi ymmärtää miten joku on voinut kokea tekstin uhkaavana. Toisin sanoen kyseenalainen käytös perustellaan sillä millä se aina perustellaan - olipa asia mikä tahansa ja teko miten oikeutettu tai epäoikeutettu tahansa. ~ Vastakkain on tavan mukaan salliminen, jossa huumori, provokaatio ja häijyyskin sallitaan, koska mielipiteiden lausumista kunnioitetaan niin paljon että muoto ja etiketti menkööt asian edestä. Vastapuolella on herkkänahkaisuus jossa suvaitaan niin paljon että sensuuri oikeutetaan jonkinlaisen suojelun nimissä.
On toki hyvä muistaa, että kukaan -edes Molari- ei ole syyllinen ennen kuin hänet on tuomittu. Siihen asti hän on vasta epäilty, eli syytön kunnes toisin todistetaan. Kuitenkin se, että poliisin tarvitsee tutkia asiaa, tarkoittaa jo itsessään sitä että kirjoittelu on ns. "harmaalla alueella". Tämä muistuttaa yleisestä uskontokeskustelun aggressiotasosta. Sillä Molari ei ole mikään riviräyhääjä, vaan hän on koulutettu mies. Kirkkoherraksi ei pääse kuka tahansa. Tämä kertoo siitä, miten syvällä ilmiö itse asiassa on. Useinhan uskonnossa huonotapaiset nähdään jonain innostuneina maallikoina jotka typeryyspäissään tekevät ylilyöntejä. Ja että kunnon osaava kristitty sivistyy ja ymmärtää että näin ei kuulu tehdä.
Mutta kevennystä asiaan tuo se, että tosiasiassa internetissä olevat tekstit pursuavat kautta linjan tämänlaista "harmaalla alueella" olevaa ainesta. Hyvin pitkälle uskaltaisin väittää että monet nasahtavat enemmän huonolla tuurilla, kuin sillä että olisivat olennaisesti pahempia kuin muut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!