"Ajan sävel" -sarjakuvassa oli strippi, jossa kyseltiin tuotteen eettisyydestä. Haluttiin tietää, oliko sitä testattu söpöillä eläimillä. Tuote kelpasi, koska sitä oli testattu vain rumilla oravilla. Tässä on taustalla aivan oikeasti se, että usein luonnonsuojelu keskittyy ns. söpöihin eläimiin. WWF:än tunnuksenakin on suloiselta näyttävä pandakarhu eikä jokin harvinainen hämähäkkilaji. Sama koskee eläinten hyvinvointikeskustelua. Esimerkiksi eläinkokeissa käsitellään herttaisia eläimiä eikä niitä rumia otuksia näy eläinkokeista varoittelevissa mainoksissa.Tässä on taustalla tietysti kaksi tasoa ; Ensimmäisellä tasolla on se, että luontoaktivistitkin ovat tavallisia ihmisiä, joten kliseet juontuvat heidän mieleensä melkoisen helposti. Eli eläinten ja luonnon puolesta taistelevat ovat omalla tavallaan pinnallisia ja omien mielikuviensa viemiä. Toisaalta taustalla on myös tehoamisvaikutus ; Rumat olennot eivät saisi ihmisten sympatiaa mukaansa samalla tavalla. Eli yleisön pinnallisuus on jotain, johon on vain vaikutettava.
Kuitenkin WWF:ällä oli tämän kaavan rikkova mutta onnistunut (~ varsin raikas) mainoskampanja. "Horrifying - More horrifying" -kampanjassa esillä olivat korppikotkat, hait ja muut yleensä inhottavina tai muuten vaan hirviömäisinä petoina kuvatut olennot. Niiden näkeminen on pelottavaa, mutta vielä pelottavampaa on niiden puuttuminen. Kammottavat eläimet vain yksinkertaisesti toimivat.
Kuva on Hyvinkäällä vuosia sitten olleesta kampanjasta. Siinä on söpö eläin. Tämä ei liene sattumaa. Tämäkään mainos ei ole erityisen huono.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!