perjantai 25. helmikuuta 2011

Onko tässä minulla vastaus kaikkiin ongelmiisi?

Jos meillä on ongelma1, miksi ratkaisisimme ongelman keksimällä toisen ongelman, jolla ei ole ratkaisua2 vain saadaksemme sanoa että meillä on vastaus3 ensimmäiseen ongelmaan?4 Ja pitääkö meidän vastata tähänkin rakentamamme uuteen ongelmaan samalla tavalla?5 Sekö ratkaisee kaiken?6
1 Vaikka kysymys siitä miksi universumillamme on nykyiset parametrit eivätkä jotkut toiset?
2 Kuten Jumalan
3 Tässä kohden on hyvä erottaa "vastaus" ja "ratkaisu".
4 Etenkin kun ratkaisu ei kerro mitään miten keksimämme ongelma ei kerro miten ja milä keinoin se ratkaiseminen oikein tapahtuu, vaan se on lähinnä määritelmänä "mysteeri joka ratkaisee ensimmäisen kysymyksen johon ei ole vastausta - älä kysy miten" ja argumenttina "Sanon ääneen 'GODDIDIT', jonka väitän olevan vastaus ongelmaan, sellaisella mysteerisellä tavalla".
5 Yllättävän usein vastaus Jumalan ratkaisuun tällä tavalla näyttää olevan "ei". Vaikka premisseissä oletetaan että rationaalisuus tarkoittaa sitä että ilmiöt pitää ratkaista. Jos jokin on sellainen että ei tarvitse jatkaa keksimällä ratkaisuita, niin miksi ei vetää tätä yhtä askelta taaksepäin?
6 Ehdottomasti. Tosin ei rationaalisesti, vaan emotionaalisesti.
klo

3 kommenttia:

  1. Ofelia25. helmikuuta 2011 klo 21.07

    Onko kuvassa bichon frisé? (Nyt ei järki muuhun riitä.)

    VastaaPoista
  2. Tuomo "Squirrel" Hämäläinen25. helmikuuta 2011 klo 21.15

    Taitaa olla. Minut synnyttäneen naisihmisen kotieläin on hän.

    VastaaPoista
  3. Ofelia25. helmikuuta 2011 klo 21.56

    Voi, emon karvaturri sai kuvansa ihan nettiin! =)

    VastaaPoista

Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.

Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.

Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.

Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.

Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.

En carde ; Sa varaudu!