Tänään töissä sain mielenkiintoista "sisäpiirintietoa". Tarkalleen ottaen kyseessä oli artikkeli "What causes the genocide in Rwanda?" Siinä esiteltiin Omar McDoomin tekemää haastatteluihin perustuvaa tutkimusta. McDoom on tehnyt asiasta kirjan "Why They Killed - Security, Authority and Opportunity in Rwanda's Genocide." McDoom teki haastattelututkimuksia aika laajasti, mukana oli myös kansanmurhassa tappotöitä tehneitä.Huomiot olivat varsin mielenkiintoisia. Ensimmäinen huomio kun oli se, että "there were no significant differences in background and belief system between perpetrators and the rest - except that the perpetrators were overwhelmingly men." Eli uskonto, maailmankuva ja tausta ei ollut selittävä elementti joka teki kansanmurhiin osallistuvaksi. Kansanmurhassa tappaneet olivat periaatteessa tavallisia ihmisiä.
Teknisesti katsoen presidentin murhaaminen oli ollut elementti, joka oli johtanut ihmisten jakautumiseen kahtia. Syntyi kahtiajakautunut ilmapiiri jossa ollaan "joko puolella tai vastaan". Myös sosiaalisilla suhteilla oli ollut valtava merkitys. Sosiaalinen suhde toimi sillä tavalla, että murhaajat ikään kuin "klusteroituivat", olivat keskittyneitä pieniä saarekkeita jossa he asuivat lähekkäin toisiaan. Jos oli tiiviissä yhteisössä ja naapuri intoutui tappohenkeen, moni muu ikään kuin ajautui helposti mukaan. Sen sijaan eristyneemmät henkilöt olivat "suojassa". Naapurilla oli valtava vaikutus.
Tässä on jotain, jota olisi hyvä miettiä kun miettii sitä onko erilainen etnisyys provokatiivista, eli eri maailmankuvat itsessään ovat riidan aihe - ja toiset maailmankuva väkivaltaisempia kuin toiset. Tällöin etnisyys on merkittävää ensin. Vai onko kenties niin että provokaatio syntyy oman ryhmän sisällä, jolloin ensin on viha-ennakkoluulo ja vasta sitten etnisyydestä tehdään ensin merkittävää. Tämänlaisiin kysymyksiin kun on olennaista vastata Suomessakin - ainakin maahanmuuttokeskustelun ja uskontokeskustelun tiimoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!