Kuvitellaan että meillä on Aatami ja Eeva, jotka menevät naimisiin. Pääsyy tähän on sitouttaminen. Se otetaan että taattaisiin, että liitto on ikuinen. Avioliittolupauksessa luvataan ajaa yhteistä asiaa.
Mutta mukana on ongelma ; Aatamia epäilyttää, että Eeva ei hoitaisi omaa osuuttaan sopimuksesta. Tällöin Aatami "jäisi tossun alle". Eeva saisi avioliiton edut, mutta Aatamin kustannuksella. Tätä kautta Aatamin olisi perusteltua pitää omia puoliaan asiassa. Tällöin hän kuitenkin varmistaa sovinistitalouden, jolloin Eevan vaihtoehtona on vain olla uhri tai ottaa itsekin itsekäs linja. Kumpikaan ei voi olla täysin varma lupauksesta.
Näin ollen on selvää että voidaan kumota yksi psykologinen keino ; Se, jossa mennään naimisiin sen takia että saataisiin varmuus. Jos parisuhteen pysyvyys epäilyttää, tilannetta voidaan pönkittää rituaalilla. Tässä tilanteessa taustalla on kuitenkin tarve, joka perustuu epävarmuuteen ja epäluottamukseen. Tästä yritetään päästä eroon sitouttamalla ulkopuolisella sopimuksella, joka rakentuu sen varaan että toinen on luotettava. Kun juuri tämä on epäilyksenalaista, on selvää että avioliitto ei korjaa asiaa.
Taustalla on malliesimerkki peliteoreettisesta vangin dilemmasta. Siinä yhtistyö kannattaa hyvin, mutta petetyksi joutuminen on huonoin tila johon voi joutua. Näin ollen peliteoriaan saadaankin mukaan psykologinen ulottuvuus. Jos toisen toiminta ei olekaan sattumankauppaa, voidaan toisen toiminnan odotusarvoa kutsua luottamukseksi.
Avioliitto toimii silloin kun luottamus toimii valmiiksi. Silloin se ei paranna tilannetta, vaan on sen ulkoinen symboli. Moni voi kuitenkin sekoittaa ulkoisen symbolin ja sisäisen tilan, ja tällöin ongelmaa ei ratkaista. Tätä kautta avioliittoon on rationaalista mennä luottamuksesta. Tämä voi tuntua monesta hieman epäintuitiiviselta, sillä tässä tunnepeli ratkaisee - laskelmointi ja järkeily taas liittyy helpommin siihen "varmistelevaan ja pönkittävään avioliittoon". Pönkittävän kannattaisi kuitenkin joko (1) vaihtaa maisemaa tai (2) korjata luottamusongelma ennen avioon astumista. Tämä ei ehkä tunnu järkevältä vaan sentimentaaliselta roskalta, mutta taustalla oleva peliteoria on tässä tilanteessa kuitenkin varsin kiistaton.
Vastaava logiikka toimii tietysti kaikilla vastaavilla elämän aloilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!