Viime päivinä Jungner on tullut esiin sen vuoksi, että hän on moittinut sitä miten oppositiojohtajaa on kritisoitu liikaa lehdistössä. Tästä väännettiin eräänlainen Jungerin kaava, jossa tarkastellaan asiaa ikään kuin laittamalla kaavaan : (toimijan valta*toimijan virheet) / palstamillimetrit. Kritiikille olisi siis aihetta silloin kun toimijalla on suuri valta ja hän tekee virheitä. Kaavaa jopa julkistettiinkin iltapäivälehdissä ikään kuin kevennyksenä.
Minusta kaava ei ole "aivan huono". Siinä korostuu eräällä tavalla relevanssi. Pienivaltaisen tyypin virheet ovat merkityksettömiä. Tumpulointi joka ei vaikuta maailmassa on korkeintaan loppukevennyksen paikka. Tälläisen ylikorostaminen menee jopa kiusaamisen puolelle. Kritiikki pitäisi myös suhteuttaa tehtyyn virheeseen.
Mielenkiintoiseksi tämä kaava siltä kannalta, että jos joku vallanpitäjä välttää virheiden tekemistä, hänestä saa kirjoittaa aika vähän. Tästä seuraa se, että kaava itse asiassa maksimoi "sopivin mutta ei pätevin" -tilanteen hakemista.
Aikaansaaminen vähenee tällä asetelmalla helposti. Kaava on muutoin tietysti mukavan pessimistinen, koska siinä tarkastellaan kritiikkiä ja virheitä. Onnistumiset ja yrittämisen into sopisivat paremmin jollekulle toiselle maalle.
Oikeasti Jungerin kaava tuo (ainakin fiksattuna) ennemminkin välineistöä uutisoinnin tulkintaan. Sillä lehdistön sanaa ei voi välttämättä rajoittaa. Lukijan ei muutenkaan pitäisi delegoida ajattelua journalisteille ja uskoa kaikkea mitä lehdistö sanoo. Siksi jonkin aiheen ylirummuttamisesta pitäisikin seurata tylsistyminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!