Juorujournalismi.

Blogitoiminnassa on kysymys hyvin usein ajankohtaisten asioiden kommentoinnista. Tämä tarkoittaa sitä että bloginpitäminen muistuttaa usein kovasti lehdistön toimintaa. Toki kaikki blogit eivät sisällä journalismia koska blogi ei ole tyyli, vaan julkaisukanava. Mutta yllättävän moni tekee niin.

Toisaalta voidaan sanoa että myös lehdistön toiminta on blogistunut. Se muistuttaa yllättävän paljon blogejen maailmaa. Lehdistö voi jopa lähentyä blogaamista. Jokaisessa nettiuutisessakin on nykyään kommenttiruutu.

Nimittäin ; Perinteisesti on ajateltu että poikkeavat asiat ovat uutisia. Näin ollen toistaminen on ikään kuin epäuutistoimintaa, jotain joka ei kerro mitään uutta. Toistaminen vie asiasta terän. Uutinen, joka tiedottaa ensimmäisenä tärkeästä asiasta - mielellään peräti yksinoikeudella - olisi ikään kuin suurin tavoite. Nykyisin näyttää kuitenkin siltä että tapahtumat eivät usein ole itsessään tärkeitä. Niistä tulee tärkeitä toistamalla. Yleisön mielenkiinto tekee uutisestä tärkeän. Näin ollen käykin varsin usein niin, että ensin tapahtuu jotain. Ja sitten ihmiset kiinnostuvat. Ja sitten uutisoidaan siitä miten ihmiset ovat kiinnostuneet.

Asian sijasta aletaan puhumaan siitä että asiasta puhutaan. Tälläisestä syntyy helposti itseään ruokkiva kehä. Ehkä tämä on yksi syy sille, että meillä on julkkiksia jotka ovat tunnettuja siksi että heillä on medianäkyvyyttä.

Uutisointi alkaa näin ollen muistuttamaan aika paljon juoruilua. Kun aiheena on jonkin asian ympärille rakentunut kirjoittelu, keskustelu ja muu kommunikointi, ei asian itsessään tarvitse olla edes tapahtunut. Ja jos tämä ei paljastu, se ei itse asiassa haittaa, koska juoruilijakin voi viitata siihen että "oletko kuullut tästä". Juoruilija esiintyy utelijana, kysyjänä. Journalistin on tietysti helppo liittää ammattinsa vastaavaan.

Journalisti näkee että asiasta keskustellaan ja ottaa juoruiluun osaa. Kun puhutaan että asiasta juorutaan, ei suoraan oteta kantaa vaan "tiedotetaan ja annetaan jokaisen tehdä omat päätelmänsä". Journalisti on vain kertonut siitä että asiasta kohistaan. Tällöin hän ei väitä että hän olisi väittänyt kohisemisen olevan asiasta. Itse asiassa tämä antaa hänelle mahdollisuuden olla keskittymättä koko asiaan.

Blogit, kuten lehdistökin, näyttävät tarjoavan tiedottamis-analysointikanavan sijasta korostetusti osallistumiskanavan. Osallistuvampi suhtautuminen maailman menoon ei tietysti sinällään ole kovinkaan paha asia.