Jos aiheena on se, että pitääkö jotain asiaa suositella tai kieltää, vedotaan aina erilaisiin tosiasioihin. On syitä joilla asia tulee kieltää tai sallia. Joskus asiaa ei vastusteta suinkaan näiden asioiden vuoksi, vaan asiaa inhotaan itsenään. Nämä voidaan tunnistaa ; "Oli niin tai näin, niin aina väärinpäin" -tilanteiden löytäminen kertoo yleisesti ottaen siitä että faktoilla ei ole merkitystä. Asiaa vastustetaan asian vastustamisen vuoksi. Perustelut ovat vain jotain jotka heitetään ennakkoluulojen päälle.
Tästä helpom esimerkin saa roolipeleistä. USA:ssa roolipeliaiheisia kirjoja on haluttu pois vankiloista. Nyt asiassa on käynyt mielenkiintoinen käänne ; Roolipelejä on aikaisemmin haluttu rajoittaa sen vuoksi, että niiden on katsottu korostavan jengiytymistä. Niiden on katsottu kasvattavan hierarkiseen ajatteluun. Etenkin vakiovastustuksen kohde, D&D, "mimics the organization of a gang."
Nyt keskustelu on ohjautunut siihen että jengiytymistä ei tapahdu; Itse asiassa roolipelit vähentävät sitä. Nyt tämä nähdään vaarallisena. Roolipelien vastustajista D&D -pelurit etääntyvät vankilan arjesta. Jengiytymisen väheneminen on todiste tästä eskapismista. Nyt korostetaan sitä miten riskinä on "D&D players looking to Dungeon Masters, rather than to the prison's own carefully constructed hierarchy of authority, for guidance and dispute resolution."
Kaikkia pelejä ei toki olla bännimässä. Ainoastaan roolipelit. Tämäntapainen ajattelutapa tuntuu kummalliselta, mutta se on yllättävän yleistä. Syynä tähän on se, että arvokeskusteluissa kyseessä on pohjalla enemmänkin tunteet ja henkilökohtaiset inhotuksentunteet kuin tosiasiat, riskit ja vaarallisuudet. Faktat liimataan tilanteen mukaan oman näkemyksen päälle. Ja jos faktat muuttuvat, niin sitten ei muuteta mielipidettä vaan selitykset. Itse henkilökohtaisesti en kykene kunnioittamaan tämänlaista diskurssia älykkäänä. Sellaiseen ajautuminen on idiotiaa, toki inhimillistä idiotiaa, mutta idiotiaa silti.
Luultavasti USA:n roolipelikiellon takana on myös uskonnollisia sävyjä ; Siellä roolipelivainoilla on pitkät perinteet ja usea fundamentalisti pitää niitä suorastaan saatananpalvontana. Tätä ei tietysti haluta tunnustaa, koska tämä perustelu veisi keskustelukentän USA:n uskonnonvapauslain piiriin, ja tämä ei olisi kirjojen bannimista halajaville kannattavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!