sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Hatuttavaa asiaa.

Napoleonin komplekseissa oli viittaus siihen, miten taiteilija oli kuvannut Kaarle Suuren päässään kruunu, joka valmistettiin vasta yli sata vuotta hänen kuolemansa jälkeen.

Hieman vastaava ilmiö on tapahtunut. Se on tosin niin laajalle levinnyt, että virhettä on vaikeaa huomata. Sekin liittyy hattuihin. Hattu on stetson. Jokainen liittää hatun lännenmiehiin. Amerikoissa stetson liittyy vahvasti idealisoituun cowboy -menneisyyteen.

Virhe ei ole yhtä räikeä kuin Kaarle Suuren kruunussa. Sillä John Stetson kehitti leveälierisen hattunsa vuonna 1865. Lucius Beebe teki mittavaa valokuviin perustuvaa tutkimusta. Hänen huomioidensa mukaan hatut olivat hyvin monenlaisia erilaisista lakeista kuluneisiin sotilaspäähineisiin. Aineistossa ei ollut stetsoneita, ei vilisemällä eikä oikein muutenkaan.

Sen sijaan suosituin hattu näytti olevan knalli. (Sateenvarjoista ei puhuttu mitään.) Tämä onkin sinänsä järkevää, koska knalli syntyi vuonna 1949, kun kyllästyttiin siihen, miten oksat löivät riistanvartioiden päästä hattua metsästyksen käydessä vauhdikkaaksi. Kehitetty knalli oli kapealierinen ja se oltiin suunniteltu tallauksenkesto mielessä. Hatun muotoilussa onkin käytännöllisyyttä. Vaikka knallin yhdistääkin helposti hienosteluun. Knallin suosion salaisuus oli se, että sitä tehtiin myös teollisesti. Teollistuminen oli johtanut siihen, että 1800 -luvulla hattua pidettiin itsestäänselvyytenä.

Beeben mielestä stetsonin käyttö on historian suurin huijaus. Suosion syy johtuu tietysti elokuvista ; Leveälierinen hattu on esteettisesti voimakas. Lännenelokuvat tulivat suosituiksi, joten mielikuva hatusta syntyi samoin tein. Samalla levisi tietysti mielikuva cowboyiden luonteesta ; Siinä, missä cowboy oli köyhä ja ammatiltaan ja statukseltaan matala, syntyi tästä vanhasta roskasakista ylevien mielikuvien ydin. Nykyisin cowboy -sanaan liittää helposti sankaruutta ja individualismia.

Näin stetson sopiikin hyvin Amerikkalaisuuden, etenkin Amerikkalaisen Konservatiivin, symboliksi. Konservatiivien haikailemat vanhat hyvät ajat ovat itse asiassa juuri samanlaisia kuin stetsonkin. Stetsonia käyttävä, aseenkantolupaansa arvostava konservatiivi kertoo suhteessaan historiaansa kaiken olennaisen. Ei ymmärrä, mutta ihailee omaa ymmärtämättömyyttään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.

Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.

Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.

Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.

Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.

En carde ; Sa varaudu!