Isänmaallisuuden symbolit ovat käytössä ja näkyvät varsin erikoisissa merkeissä. Nationalistit ja patriootit ovat tavallaan viime vuosina omineet isänmaallisuuden ja sen symbolit, he eivät vain käytä niitä ahkerasti vaan he liittävät näihin jotain enemmän. He esittävät olevansa "aitoja kunnon" isänmaanihmisiä. Näkemys tiivistyy ajatukseen jostain erityisestä Suomalaisuudesta isolla S:ällä, joka olisi pysyvää.1: Talvisodassa suomalaisuus näkyy Daavid vs. Goljat -taisteluna. Ja nykypäivässä sillä että joku heiluu moottorisahan kanssa julkisilla paikoilla. (Sahaten jäihin juuttuneelle veneelleen reitin rantaan. Se, että "talvi yllätti" tähän tapaan kertoo toki ennakoinninpuutteesta ja muista vähemmän mairittelevista asioista, mutta tapaustarinassa sisukkuus on enemmän pinnalla kuin typeryys.)
Hieman vastaavanlainen asia on tietysti kirkossakin. Sen puolella kun ollaan yleensä aika rauhallisia ja jätetään kannanotot syrjään. Vain yksi osio, fundamentalistit, tekee moraalikannanottoja, pyrkii vaikuttamaan aktiivisesti. Kristinuskolle on siksi käynyt hieman sama kuin isänmaallisuudelle. Sen merkit on omittu ja ne näkyvät melko leimautuneenomaisesti katukuvassa. Rivi -isänmaallinen tai/ja keskiverto suomen kansalainen(~suomalainen) suhtautuu yhtä niuhasti natseihin kuin "passiivisen piirin" lempeän linjan kristityt suhtautuvat fundamentalisteihin. Ja he toimivat myös yhtä aktiivisesti näitä vastaan käytännössä (eli eivät).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!