Perinteisesti tähän hyvän ja pahan tiedon puusta syömiseen on liitetty rangaistusteema. Se, jossa ensin on hyvin ja puu asetetaan kiellon sävyttämänä houkutukseksi ja koettelemukseksi. Ihmiskunnan syntisyyden katsotaan johtuvan tästä. (Vaikka toisalta onhan se itse houkutuskin synti, joten Aatami ja Eeva kykenivät syntiin ennen hedelmän haukkaamista.) Tarinaan liittyy myös peritty syyllisyys joka jatkuu sukupolvelta toiselle. - Ja kuten aina kuten hedelmävarkauksissa rangaistaan kaikkien oikeamielisten mukaan, rikollisen suvun syyllisyys pestään pois siten että puun omistaja tappaa oman lapsensa.
Unohdan tämän. Sillä tarinassa on toisenlaisiakin sävyjä. Sitä voi pitää kasvutarinana. Tähän on peräti helppo samastua.
Paratiisissa oleminen kuvastaa lapsuutta. Silloin ei ole tietoa asioista. Lapsi ei ole kyvykäs hoitamaan osaansa ja paikkaansa ulkomaailmassa ja siksi vanhemmat suojelevat
Kyyninen optimisti näkisikin tarinassa Jumalan nimen omaan hyvänä. Ja nimen omaan kristinuskon perinteisen vanhemmuusnäkökulman kautta. Vanha tulkinta ei ole mielestäni tähän kovin hyvin sopinut. : Jumalan tapa rangaista Helvetillä on outo. Harva vanhempi rankaisee - tai antaa lapsille selkään -lapsen kuoleman jälkeen. Kasvatuksellisten rangaistusten tehtävänä kun on ensi sijassa opettaa varautumaan tulevaisuuteen, ohjata toimintaa niin että samaa hölmöyttä ei tehdä aina vaan uudestaan.
Naivi lapsi kypsyy aikuisuuteen. Ja satumaailmat karisevat faktojen mukana. Faktoilla on sellainen vaikutus, vaikka teologien pahan ongelman selityksiä lukiessa tämä ei usein tai helposti mieleen tulekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!