En useinkaan panosta unieni kertomiseen. Yleensä ei ole aihetta. Viime yönä näin sellaisen unen jota en voi olla jakamatta. Kuljin lännenelokuvista tutuntyylisillä hevosvaunuilla kunnon saharalaisella hiekka -aavikolla. Olin vaunuissa, mutta kuitenkin katsoin tilannetta samalla ulkopuolisena. Katsoin kuinka etenin kuvakulmasta vasemmasta yläreunasta pikku hiljaa kohti näkökentän keskustaa. Unessa ei ollut ääntä. Sen sijaan siinä oli TV:stä tuttu tekstitys. "Ja hän kulki läpi universumin ja tuonelan". Rivin vaihtuminen tapahtui sanan "läpi" ja "universumi" välistä. (Vaikka omasta mielestäni lause pistäisi välin sujuvammin johonkin toiseen kohtaan.)En keksinyt sille helppoja tulkintoja. Autiomaa viittaa "perinteisten tulkintojen mukaan" unissa yksinäisyyteen. Aina riemastuttavan "Astro TV:n" ehdottoman luotettava keskustelupalsta taas kertoo että autiomaassa matkustamisen toisi sairautta. "Tin-tin alitajunta" taas kertoo että hevonen liittyisi uskolliseen kumppaniin ja toimeentuloon. En löytänyt aina yhtä riemukkaita seksuaalisuusmerkkejä teemaan, mutta luulen että jostain sellaisenkin saisi liitettyä.
Virallisista tulkinnoista hitot. Uni oli sävyltään aforistinen ja eksistentialistinen. Puoliso olisi ehdottanut liikaa television tuijottamista, mutta meillä on elelty jonkin aikaa ilman. Vanha digiboksi kun sekoontui ilmeisen lopullisesti. Eikä uutta ole tullut hankittua.
Täytyy kiittää rakennusmiehiä. Meillä on nimittäin ollut viime päivien ajan julkisivuremontti. Tämä tarkoittaa sitä että ensin porukat hakkasivat tiiliseinää pois. Vasarrin vasarsi pitkiä tunteja. Nyttemmin ovat alkaneet poraamaan jotain ja hakkaavat ilmeisesti uusia tiiliä tilalle. Ahkerasti tulevat töihin vironkieltä puhuvat miehet. Heti kun laki sallii. Kuten tunnettua, minä sen sijaan menen nukkumaan hyvin myöhään. Tällä yhdistelmällä herää kesken unien. Ja tämä taas on suunnilleen ainut keino muistaa ne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!