Maataloudessa pidetään paljonkin eläimiä. Eläinsuojelijoiden mielestä tämä suhde on välineellistä. Ihminen pettää eläintä koska se kerää siltä munia, lihaa, nahkaa, höyheniä, hunajaa tai jotain muuta vastaavaa. Eläin nähdään siis verrannollisena teolliseen koneeseen jolle syötetään bensaa ja josta saadaan ulos jotain tuotetta. Näin ollen maatalouteen liittyvä kritiikki muistuttaakin argumenteiltaan ja asennoitumistavoiltaan - ja tietysti kannattajakunnaltaankin - kovasti yleistä teknologian ja teollisuuden kritiikkiä.Itselleni tuli tänään toinen katsaus asiaan, kun katsoin muurahaisia. Tulin töistä, ja matkalla oli paljonkin kasveja joissa nämä pikku mönkijät hakivat asioita. Mieleen tuli klassinen vertaus jossa muurahaisten pitämiä kirvoja verrataan karjaan. Muurahaisten karja lypsää sokereita. Muurahaiset taas suojelevat kirvoja. Tälläinen symbioottinen suhde on mutualismia, jossa molemmat osapuolet hyötyvät.
Sama tulee helposti mieleen jos on navetassa. Muistan omien kursseihin pakollisesti liittyvien lypsyviikkojeni herätyksiä. Aamulla oli noustava tosi varhain, ja apetta oli lapettava. Työtä oli ja hiki virtasi. Kiire oli kova. Eläinten hyvinvoinnista piti välittää koko ajan, jos ei omaa hyvyyttään niin sitten sitä että tunnettu kansanviisaus tietää että "kostosta se nautakin potkii". (Rakkaus ja hevoset ovat niistä potkuista kaukana.) Tätä kautta olisi helppo rakentaa vertaus siitä miten lehmä on orjuuttanut navetanpitäjän. Navetanpitäjä on huonesiivooja, tarjoilija, ruuanlaittaja, kokki, sisäkkö. Ja lääkärikin, joka auttaa esimerkiksi poikimisessa. (Minäkin olen valvonut öitä samaisilla lypsyviikoilla kun on pitänyt köyttä ujuttaa syntyvän mutta matkan varrelle juuttuneen vasikan taakse että sen saa vedettyä pihalle.)
Kuitenkin orjuutetun vertauskin on väärä. Aivan yhtä väärä ja yksisilmäinen kuin suhteen rinnastus koneisiin. Sillä kyseessä on symbioosisuhde. - Kotona oleva seurakoira sen sijaan on helposti paljon enemmän taloon ostettu orjuuttaja. Sehän on jo lähempänä loista joka hyötyy toisen resursseista, kuluttaa niitä tarjoamatta tilalle asioita. Tai ainakin kommensialisti joka kuluttaa toisen resursseja mutta ei haittaa toista mitenkään - Domestikaation kautta eläimet ovat jopa lähentyneet symbioosisuhdetta. Niiden luonnonvaraiset vaistot karsiutuvat, eli ne tulevat riippuvaisemmaksi ihmisen hoidosta. Ja ne tuottavat enemmän sitä mitä ihminen niistä haluaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!