keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Välimerkkivirhe.

"Count Up" -blogissa kirjoitettiin siitä miten kuolema on aina ajankohtaista. Hän kirjoitti "Elämän loppu Pilkku vai piste" Piste tuntuu lopullisemmalta, pilkku odottaa vähintään sivulausetta. Välimerkkejä selvästi kaipailtiin. Samoin kuin yllä olevassa sisareni tekemässä kuvassa, jossa ilmoitetaan kuoleman luonne.

Välimerkeistä mieleen tulee tietysti se, että merkit sisältävät informaatiota, asia voidaan katsoa ilman merkitystäkin, tällöin on vain kasa bittejä. Tässä ideassakin kuolema on juuri olennaisesti välimerkkivirhe. Asiaa voidaan ehkä selventää syöpämetaforaa käyttäen. Umbrto Eco kirjoitti "Foucaultin heilurissa" muun muassa laajan kaaren tarinan mystikosta joka tutkii asioiden yhteyksiä vaihtelemalla kirjaimien paikkoja, näin syntyy uusia sanoja ja tämänlaiset löydöt ovat tämän mystikon elämän sisältö. Hahmo kuolee syöpään muistuttaen itse lopussaan että hänen solunsa ovat kokeneet samaa mitä hän on itse tehnyt tutkimuskohteelleen ; Mutaatiosta seuraa syöpä, ja kuolemasta saa varsin konkreettisen välimerkkivirheen.

Omalla kohdallani mieleen muistuu aina välistä oma väliaikausuus elämässä. Tässä, olipa tuonpuoleista tai ei, minua auttaa Camus. Hänelle tämänpuoleinen elämä oli absurdia, olemassaololle ei ole sen kummempaa syytä. Ja kuolema on väistämättömyys. Tätä kautta yksinäisyys, väliaikaisuus ja merkityksettömyys sävyttävät elämistä sellaisenaan. Tätä kautta kysymys siitä miksi tehdä tai ei tehdä itsemurha on hyvin keskeinen - ellei se kaikista keskeisin - kysymys. Hänestä elämästä voi kuitenkin nauttia, juuri sen perimmäisen absurdiuden vuoksi. Väistämättömän voi kohdata rohkeudella: Kuoleman edessäkin voi olla hieman kuten nurkkaan ajettu rotta, jonka ylivoimainen vihollinen on piirittänyt. Rotan epätoivoinen ja taatustu menestyksetön taistelu on eräänlaista riuhtomista joka tekee teosta jopa ihailtavaa.

Jos kuoleman välimerkit aikaansaavat kysymykset pelottavat ja inhottavat, lohtua tuo Camuksen maailma, josta voi napata ajatuksen siitä että elämäkin on välimerkkivirhe.
Kuva Julia Hämäläinen.
klo

2 kommenttia:

  1. mm9. kesäkuuta 2010 klo 21.35

    Jännästi kirjoitat. Camus - Nobelin palkinnon arvoinen sivullinen...
    Monelle tutut tunnelmat.
    Hyvä kuva.

    VastaaPoista
  2. Tuomo "Squirrel" Hämäläinen9. kesäkuuta 2010 klo 22.50

    Kuvahan on ihan käsittämättömän hyvä.

    VastaaPoista

Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.

Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.

Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.

Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.

Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.

En carde ; Sa varaudu!