Päädyin selittämään spontaanisti monologia Suomalaisesta kulttuurista singaporelaisille, he olivat euroopassa, ritarien maanosassa, ja he olivat myös miekkailun harrastajia. Useilla mailla on historiassa erilaisia "martial artistiluokkia". Esimerkiksi japanissa oli samuraita ja ninjoja, joilla molemmilla on jopa paikka kulttuuri -identiteetissä (ja popkulttuurissa). Jokainen tietysti tietää Sir Lancelotin - joka oli luonnollisesti britti. (Eikä mikään ranskalainen, kuten muistutan joillekuille joilla on "geneettiset syyt" dissata ranskalaisia). Ja ranskalaisillakin on muskettisoturinsa. Itämailta tietysti löytyy ties mitä taistelijauokkaa.Suomessa vastaavaa on hieman vaikeaa löytää. Toki meillä on hakkapeliitat, jotka taistelivat 30 -vuotisessa sodassa. Heillä oli hepo, miekka ja melko kevyt haarniskavarustus, nahkainen haarniska ja osalla oli metallinen rintapanssari. Emme muista heitä kovin aktiivisesti. (miksi haluaisimme - olimme Ruotsin puolella? Ja Saksalaisten kauhutarinat raiskaavista hakkapeliitoista on jotain jota emme välttämättä halua muistaa.)
Lopputulos oli, että meillä on häjyt. Jonka voisi tankeroenglanniksi kääntää "a bit like nastys but with typo". Puukkojunkkareiksi heitä kutsuttiin, ja tämä viittaa siihen että he olivat "knife fighters".
Häjyt, puukkojunkkarit, olivat avoimia kuin samurait mutta ilkeitä kuin ninjat. Rellestäminen, tappelu, vaeltelu, uhkapelit ja muu vastaava toiminta olivat heille leimallisia. Jopa heihin liitetty juoma, pontikka, muistuttaa heitä: Pontikkaa ei juoda siksi että se maistuu hyvältä, vaan siksi että siinä on alkoholia. Siksi siitä voidaan tehdä niin karmean makuista että se ei menisi kaupaksi kuin kieltolain aikaan.
Aleksi Mäkelähän teki heistä jopa elokuvan "Häjyt". (Populaarikulttuuri kiittää.) Tämä on osa suomalaista perinnettä, ja on selvää että kyseinen elokuva ei kerro hakkapeliitoista. Kuten eivät muutkaan vastaavan suosiotason elokuvat.
Minun oli hauskaa seurata, miten muut selittivät että minä esitän suomalaisista suomalaisten "sisällä pyörivää" stereotypiaa suomalaisista. Että totuus suomalaisista on jotain ihan muuta. Mutta totuuden kertomisesta karsisi viimeinenkin glamouri. Täällä ei ollut edes pakkasta, lunta - eikä jääkarhuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!