Minulla on hippihenkisiä tuttuja, jotka käyvät paljon Intiassa. Siellä on kuulemma hyvin halpaa, ja melko vaatimattomalla rahalla siellä elää ihan mukavasti. Siellä turisti on kuningas. Paikalliset ovat tässä suhteessa alamaisasemassa, turisti on rikas kuluttaja. Turisti ajattelee, että hän on työllään ansainnut rahansa, joten hänen lupansa on ottaa iloa irti.
Koska en käy ulkomailla, tai muutenkaan matkustele - lähinnä siksi että olen liian köyhä jotta voisin edes siirtää ne luuni kuningastelemaan Intiaan - ajatus tietysti pyörähti lähelle. Suomessakin on rikkaita ja köyhiä. Ja täälläkin rikkaat ajattelevat että he ovat ansainnet tulonsa. Kuitenkaan puhe köyhistä ja rikkaista toimii täällä kotimaassa samaan tapaan kuin intiassa. Sillä täällä puhutaan esimerkiksi progressiivisesta verotuksesta.
Suomessahan on hyvä työturva. Suomalainen köyhä duunari miettii että hän on rahansa ansainnut. Siksi hän katsoo että hän on ansainnut ulkomaanmatkansa, onhan hänen elämänsä raskasta ja kurjaa verrattuna niihin "optiomiljonääreihin", jotka taas itse katsovat tekevänsä täysiä päiviä ja ihan omilla ansioillaan ja teoillaan hankkineet fyffensä, ja jos auttaa köyhiä tukee vain loisimista, tekee lorvailusta kannattavan elinkeinon.
Ja saattaa korkeintaan kummastella sitä miten paikalliset pokkuroivat. "Enhän minä oikeasti ole mikään rikas" -syntyy turistille. Tätä kautta he vetävät alkoholia, eivätkä tee lahjoituksia paikalliseen toimintaan, joka ei olisi suoraa tuliaiskauppaa. Mutta Intiassa Suomalainen köyhä itse asiassa on rikas. Heiltä valuu rahaa samaan tapaan kuin kuninkaalta valuu alamaisille. Mutta koska turisti miettii kotimaataan, eikä osaa suhteuttaa itseään osaksi sitä kulttuuria jossa hän vierailee, tämä jää helposti huomaamatta.
Tätä kautta pitää miettiä että meidän on helpompi motkottaa niille jotka ovat Suomenkin mittapuussa rikkaita. Mielenkiintoista on tietysti se, että Intialainen krääsämyyjä, Suomalainen siivooja ja iso yritysjohtaja ovat kaikki tehneet pitkiä työpäiviä, ja katsovat tätä kautta ansainneensa oman palkkansa. Mielenkiintoinen kysymys on se, että jos olisimme aitoja maailmankansalaisia, niin pitäisikö silloin kun Suomalainen äänestää siitä pitääkö yritysjohtajalta kerätä enemmän veroja kuin muilta, niin pitäisikö Intialaisilta turistirihkaman kauppiailta kysyä, pitäisikö Suomalaisilta siivoojilta leikata tuloista osa vaikkapa paikallisen muun toiminnan kuin turismin kehittämiseen.
Ajatuksena tämä on tietysti vaikea, koska ajatukset tuppaavat tunkea paikalliseen ja siihen että maan rajat olisivat olennainen tekijä. Ja ehkä nämä ovatkin ihan olennaisia asioita. Mutta tämänkaltaisen mietinnän kautta itse kukin voi kuitenkin miettiä omaa toimintaansa.
Pääkysymys on tietysti se, (1) onko jokin liikaa, eli liiasta menestymisestä pitää rankaista (2) onko jokin liian vähän, jolloin siitä pitää muiden avustuksella vaikka väkisin nostaa ylemmäs ja (3) kenen mittapuusta tämä liikaa ja liian vähän on katsottava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!