Yksi tikarinkäytön perusreagointitavoista perustuu siihen että vastaan tuleva isku pysäytetään ja hyökkäävää tikaria väännetään. Näin vastustajan tasapainoa voidaan joko horjuttaa, tai sitten saadaan tämä tiputtamaan aseensa pois.Nämä ovatkin usein vaihtoehtoja jotka ovat hyvin lähellä toisiaan, joskus ne eroavatkin toisistaan vain siitä miten toinen reagoi. Osa pitää aseestaan kiinni tiukemmin, jolloin heille useammin tulee lukkotilanne, kun he sallivat nivelten vääntämisen. Ne jotka eivät vääntelyyn suostu irrottavat helpommin otteensa. Asiaa voidaankin katsoa niin, että tässä on yksi laaja reagointitapa, jolla on kaksi hyvin paljon käytettyä soveltamistapaa. Pieniä eroja on, mutta niin on samanlaisuuksiakin.
Tämä, kuten lähes kaikki muutkin tikaritekniikat ovat asenteeltaan "passiivis -aggressiivisia". Syynä on se, että etäisyydet ovat hyvin lyhyitä ja reagointiajat samaten.
Yksinkertaisimmillaan tämä tehdään laittamalla tikari vastaan tulevan tikarin alle. Näin syntyy tilanne, josta toinen puoli terästä saadaan vääntymään kättä ja toinen tikaria vasten. Näin saadaan vääntöä, tämän tehtävänä ei ole siis ensisijaisesti haavoittaa. Moni tikareista olikin ensisijassa pistomallia, ja leikkaavissakin näissä tekniikoissa toimitaan lappeella.Kun tikarilla reagointi on selvä, voidaan huomata että sama toimii paljaalla kädelläkin. Tämä on intuitiivisesti vaikea tajuta, koska haavoittuva käsi joudutaan laittamaan tikarin terän lähelle. Periaate on kuitenkin sama. Väännön lisäksi toisen käsivarteen voidaan myös tarttua.
Tietenkin samaa vääntämisen tekniikkajoukkoa voidaan hakea myös vastatekniikoihin. Siksi manuaaleissa tunnetaankin paljon reagointisarjoja, joiden lopputulokset voivat olla hyvinkin mutkikkaita. Ne ovat kuitenkin ymmärrettäviä sitä kautta että ymmärtää perusperiaatteen. Samaa ideaa voidaan soveltaa, ja vääntövoimaa voidaan esimerkiksi hakea molemmilla käsillä.
Tätä kautta onkin ehkä ymmärrettävissä se, että suuri osa taistelutaidosta on soveltamista, jossa pääperiaatteet on ymmärretty. Yksittäiset tekniikat muuttuvat silloin osaksi laajempaa systeemiä. Ja se, joka hallitsee - ei siis pelkästään osaa - systeemin paremmin, on todennäköisesti voittaja.
Asiasta saa melko hyvän kuvan katsomalla videoita. Liikkuvassa muodossa nähtynä tämä on yksinkertaista oppia, kunhan tietää mihin katsoo.Ylläoleva on Fiore dei Liberin puolelta. Tämä on kuitenkin ihan samanlainen elementti löytyy saksalaisesta perinteestä. Akrobaattisimmillaan se näyttää esimerkiksi seuraavalta.
Kuvat ovat Hans Talhofferilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!