Lucifer ja Ahriman

Rudolf Steiner on ollut varsin erikoinen veikko. Hän kehitti antroposofian. Tässä uskotaan vahvasti jaettuun maailmaan, jossa on aineellinen ja henkinen maailma. Henkiseen maailmaan ei pääse käsiksi aistien avulla. Hän jakoi maailman osiin seuraavasti. Jaottelu on itse asiassa varsin tavallinen, olen törmännyt siihen verrattaviin eri kansojen animalistisissa näkemyksissä. Syynä on varmasti se, että ihmiset ovat kaikkialla nähneet omilla silmillään tiettyjä eroja erilaisten maailman kappaleiden reagoinnissa ja olemisessa:
1: Fyysinen ruumis joka on kivillä ja kaikilla seuraavilla.
2: Eetterikeho, joka on kasveilla ja kaikilla seuraavilla.
3: Astraalikeho, joka on eläimillä ja kaikilla seuraavilla.
4: Egossa on tietoisuus joka on vain ihmisellä.

Opin mukaan ihminen on muuttunut yhä riippuvaisemmaksi älystä ja siksi esimerkiksi selvännäköisyys on kadonnut. Ihminen on yhä vähemmän riippuvainen henkisestä itsestään. Antroposofiassa tämä henkinen yhteys pyritään palauttamaan.

Oppi on melko erikoinen, siinä muun muassa planeettojen kierrosta huolehtivat erityiset kiertohenget. Samoin Steiner esitti sydämen sykkeen johtuvan verenkierrosta eikä toisin päin. Tältä osin en kykene ottamaan sitä kovin vakavana ontologisena selityksenä maailmasta ja sen rakenteesta. Se ei ole juuri lainkaan tieteellisesti perusteltu maailmannäkemys.

Kuitenkin siinä on yksi ajatus, joka on mielestäni tärkeä. Ei siksi että se opettaisi maailmasta. Mutta sen vuoksi mitä se opettaa asenteesta ja elämisestä.

Antroposofiassa demonit ovat isossa roolissa. Keskeisimmät demonit ovat Lucifer ja Ahriman.
1: Lucifer vetoaa ylpeyteen, ja se yrittää saada ihmiset korostamaan omaa arvoaan. Luomiskyky ja henkisyys kasvavat tässä kohden. Luciferin saadessa valtaa ihminen ylpistyy, ja hän asettaa itsestään jumalan. Tämän vuoksi tämä demoni on puhtaassa muodossaan negatiivinen.
2: Ahriman vetoaa ihmisen fyysisiin tarpeisiin ja haluihin. Tämän vuoksi ihmiset kiinnostuvat järkeilystä ja teknologiasta. Ahrimanin saadessa vallan henkisyys kielletään ja tämän vuoksi se on puhtaassa muodossaan negatiivinen demoni.

Olennaista onkin se, että demoneita ei nähdä täysin pahoina, vaan niissä molemmissa on hyviä ominaisuuksia. Ne ovatkin toistensa vastavoimat. Tavoitteena on tasapaino näiden välillä, niiden negatiivisuus tulee esiin vain jos ne saavat liikaa valtaa. Tässä on asennetasolla paljonkin järkeä. Siis jos Luciferin ja Ahrimanin näkee symboleina jotka eivät viittaa konkreettisiin älyllis-elollosiin hahmoihin jotka "kuiskuttaisivat mieliimme propagandaa". Tällöin jäljelle jää se, että ihmisen ei kannata ajautua liikaa omaan itseensä.

Lisäksi Steiner tekee tässä pari minusta osuvaa huomiota:
1: Juuri henkisyys ja ylpeys liittyvät yhteen, Lusifer edustaa molempia. Tavallisestihan ylpeyteen yhdistetään materialismi. Steiner ilmeisesti huomasi saman, kuin minä, eli oman intuition seuraamisessa riskinä on se, että luottaessaan tunteisiinsa liikaa, ihminen itse asiassa alkaa luottamaan omaan erehtymättömyyteensä, ja asettaa itsensä ja kokemuksensa keskustelussa muiden yläpuolelle. Ihminen voi olla ihmistä suurempi vain olemalla yhteydessä ihmistä suurempaan ja lainaamalla sieltä.
2: Materiaalinen, Ahrimanpuoli, taas poistaa henkisyyden, ja voikin helposti johtaa esimerkiksi huonoon itsetuntoon. Steiner ilmeisesti huomasi että materiaalisen edun kohdalla on pakko testailla ja onnistumiset ja epäonnistumiset ovat läsnä, ja tästä seuraa pakko itsekriittisyyteen. Oman erehtyväisyyden myöntäminen sekä testaamisesta virheidentekonsa huomaaminen taas vaikuttavat helposti mielialaan ja seurauksena voi olla jopa huono itsetunto. Ihminen poistaa itsensä, jalostan sijasta hän on "vain yksi aineellinen yksilö vaatimattomine toimineen".