Kuvitellaan systeemi.
On yhteisö, joka hallitsee jäseniään aikatauluttamalla tämän toiminnan. Jopa minuutilleen. Se kertoo missä pitää olla tiettyihin kellonaikoihin. Se kontrolloi sananvapautta sekä käskemällä mitä ja mistä aiheesta yksilöt puhuvat sekä rajoittaa sanomisia esimerkiksi kieltämällä tiettyjen asioiden sanomisen ääneen. Sen piirissä lukemista rajoitetaan. Sen sisällä on hierarkia jossa ylemmät rutiininomaisesti tarkkailevat alemman portaan toimintaa. Sen piirissä otetaan vapaus jakaa yksipuolisesti yksisuuntaisia sekä ikuisia yhteisöstä ulos ajamisia. Tottelevaisia sen sijaan palkitaan, ja heidän annetaan jatkaa. Toistaiseksi. Sillä aina on mahdollista että pitkänkin ajan jälkeen tapahtuu häätäminen.
Joku voisi kutsua tuota diktatuuriksi. Minä kutsun sitä työpaikaksi.
Joku voisi nähdä tässä laajemman yhteyden. Eli että koko ajatus työyhteisöstä, sen olemassaolosta ja luonteesta pitäisi muuttaa. Työ pitäisi muuttaa kohti eettistä yhdessäoloa. Luultavasti sellainen työpaikka kuluttaisi enemmän kahvia ja iltapäivälehtiä kuin tuottaisi yritykselle varsinaista tulosta. Tämä taas muuttaisi koko "yrityksen" ja "työpaikan" sellaiseksi että on kyseenalaista mihin sitä tarvittaisiin. Sehän olisi vain vapaa -ajan yksi aspekti. (Kaikkea hyvää tietysti yhdessä puurtaville vapaaehtoistöille. On tämäkin mahdollista. Mutta yleisesti sovellettavissa kaikkeen työhön, tuskin.)
Joku voisi nähdä että tässä olisi tukea diktaturismille. Esimerkki siitä miten systeemi toimii kun sitä kontrolloidaan. Tarvitaan joku Il Führer, jotta systeemi pysyy kurissa eikä ajaudu erimielisten sisäisiin kiistoihin. (Toisen diskurssi ja erilaiset positiot on toisen kiista ja riitely. Kyse on sanavalinnasta.)
Minä olen sitä mieltä että tilanne viittaa siihen että se mikä toimii ruohonjuuritasolla ei välttämättä toimi isoissa linjoissa. (Ja toisinpäin, tietysti.)
Olen melko varma, että tässä on takana idealisaation riskit. Eli vaikka yleistykset ja nyrkkisäännöt ja kokemus jonkun asian piiriss ovatkin hyviä asioita, joilla voidaan oikein käytettynä tehdä paljon, on kuitenkin aina muistettava että mitä soveltaa missäkin.
Oikea ideologisointi antaa käteviä analogioita, toimintaohjeita, sovellettavia nyrkkisääntöjä, valaisevia induktioita. Jopa luonnonlakeja. Väärä ideologisointi tarkoittaa yksinkertaistamista ja vääriä dikotomioita. (Näiden toisistaan erottaleminen onkin sitten isotöistä.)
Liika vähän, niin maailma on kaaosta josta ei saa selvää, ja jossa ei voi toimia kun seurauksia ei osaa arvioida eikä niiden merkitystä järjestää paremmuusjärjestykseen. Ja liikaa niin maailma on mustavalkoinen ja yksinkertainen paikka.
Pitää osata valita sekä toimiva induktio että oikea konteksti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!