perjantai 30. lokakuuta 2009

Ruusu, taistelun kukka.

Ylläoleva kuvasarja on esillä kahdesta syystä. Ensimmäinen, se tärkein, on se että sen kautta voi nähdä miten yksinkertainen periaate muuttuu kun sitä sovelletaan. Yhdessä muodossaan se on yksinkertainen, toisessa se on astetta mutkikkaampi ja kolmannessa se ei enää ensivilkaisulta edes näytä samalta.

Toinen syy on se, että esitetty on melko hienostunutta miekkailua. Siinä askellus ja käsien käyttö ovat aika mutkikkaita. Niiden hallinta ja ymmärtäminen vaativat sen, että moni muu asia on hyvin hallussa. Ilman tätä tästä ei tule sulavan sujuvaa, vaan ne ikään kuin pilkkoutuvat useaksi osaksi, ja silloin se on hidas ja epätoimiva. Oikein suorittaen se on kuitenkin sujuva ja toimiva. Lisäksi se on harvinaisen näyttävä.

Tekniikkahan perustuu anatomiaan, ja siihen liittyy epäsymmetriaa. Tekniikkaa voi kuvata siten että siinä käytetään unterhauta tavalla joka mahdollistaa puolenvaihdon bindissä ilman että suojausta tarvitsee laskea. Se toimii erityisen hyvin jos se tehdään oikealta, koska se loppuu siihen että kädet ovat suorassa, ja tästä toisen miekka voidaan siirtää syrjään isommalla voimalla: Voit työntää pommelilla keskilinjan yli ja suojata linjan ulkopuolisesta bindistä. Erikoisinta on tietysti sekin, että sitä voidaan käyttää feintin kautta jossa teeskennellään että ollaan joutumassa bindiin.

Lisäksi siihen liittyy se, että siihen on liittynyt mysteerisyyttä : Esitetty kuvasarjani on "Rose" , jonka ympärillä on ollut erilaisia arvailuja. Siihen on viitattu muutamissa lähteissä, esimerkiksi Talhofferilla ja Mairilla, Meyerillä siihen on viitattu pitkän miekan, dusackin ja sauvan yhteydessä. Ne olivat ongelmallisia koska rose on ikään kuin jotain joka ymmärretään muiden kautta, tai ainakin näin on jouduttu tekemään sen vuoksi että lähteet ovat sen sisällöstä hyvin vaiteliaita. Sitä ei ole kuvattu samalla tarkkuudella kuin monia muita asioita. Siksi sitä on tavoiteltu juuri kaiken muun tiedon kautta soveltaen, mikä on tietysti melko haasteellista. Siitä on saatu melko tuoreesti tietoa. Minä, joka en ole kielitaitoinen. Ja joka olen vielä muutenkin vain amatööri, olen tietysti tyytyväinen että jotkut käyttävät aikaansa tämänkaltaiseen toimintaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.

Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.

Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.

Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.

Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.

En carde ; Sa varaudu!