Nyrkkeily on vanha harrastus.
Selviytymiskamppailu ja sotakäytössä erilaiset nyrkkirautojen kaltaiset esineet ovat olleet melko tasaisia. Niillä nyrkeistä tehdään vaarallisempia aseita. Mutta jos nyt keskitytään pelkkään urheiluun.
Kreikan olympialaisissa oli pankration, jossa alastomat nyrkkeilijät takoivat toisiaan. Heillä oli nyrkkeilyhansikkaat, jotka olivat nahkahihnaa. Tällä nyrkistä saadaan tiiviimpi paketti, joka tekee enemmän vahinkoa. Tätä voitiin näihin aikoihin tehostaa vielä metalliraudoituksilla. Jälki on ollut rujoa. Voittajalle oli luvassa "vakaa elämä". Eli voitolla voitiin saavuttaa toimeentulo loppuelämäksi.
Ennen nykynyrkkeilyä pehmohansikkaineen oli myös pugilismi, joka oli "kiellettyä mutta yleisesti hyväksyttyä" tappelemista. Näissä treenattiin ankarasti, ja nyrkkeilijöiden kuolema ei ollut tavatonta. Suojahansikkaita ei ollut. Nyrkkeilijät hankkivat sen sijaan kovat rystyset esimerkiksi hakkaamalla puita nyrkeillään. Tämä saattoi tietysti tuoda vaurioita sormien taipumiseen, mutta tässäkin oli mahdollista tienata ihan hyvin.
Nykyinen pehmohansikas taas tuli mukaan kuvioihin, kun nyrkkeilystä tehtiin enemmän "herrasmiesten laji". Herrasmies nyrkkeilee enemmän huvikseen. Hänellä on jo vakaa elintaso. Hansikkaissa on pehmusteita muun muassa sen vuoksi, että nyrkkeilystä ei jäisi pysyviä vaurioita, esimerkiksi naamaan.
Tämä soveltuu tietysti myös miekkailuun ja etenkin roolipelaajien harjoittamaan bofferointiin. Nykyisin vakaasta elintasosta nauttivat eivät halua kärsiä pysyviä vaurioita, joten bofferointi, miekan pehmustaminen, mahdollistaa sen että voidaan huitoa ilman että tulee vahinkoa. Jos bofferoinnilla noustaisiin "ryysyistä vakaaseen elintasoon", siinä olisi luultavasti epätoivoisempia keinoja käytössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!