Melko usein kuulee kysymyksen siitä, onko miekkailijan järkevämpää lyödä ensin vai reagoida toisen aktioon. Tämä on vaikea kysymys, ja moni voisi sanoa sitä mielipidekysymykseksi.
Kuitenkaan tätä ei saa sekoittaa kahteen asiaan:
1: Aloittaminen tarkoittaisi aktiivisuutta ja toiseen reagoiminen sitä että pitäisi toimia passiivisesti.
2: Aloittaminen ja jatkaminen eivät liity mitenkään kontrolliin.
Tämä saadaan esiin harjoitesarjojen kautta. (Joilla on vaihtelevia nimiä kuten sequence, drill. Ne ovat sama asia) Niissä tavallisesti esitetään jokin isku, johon seuraavaksi esitetään vastaisku, ja tähän vastaiskuun esitetään vastaisku. Kunnes sarja päättyy johonkin vastavastavastavasta....vastahyökkäykseen. Näitä käydään läpi melko paljon kaikissa tietämissäni (vakavasti otettavissa) miekkailukouluissa. Syy on selvä: Niissä tiivistyy tekniikoiden suhde toisiinsa. Ja kun harjoitesarja on ennalta sovittu, se on turvallisempaa. Ja on helpompaa opetella tekniikka ensin sellaisessa liikkeessä jonka tietää ennalta, kuin hypätä suoraan freeplayhyn. Jos et pysty tälläisessä harjoitteessa suorittamaan tekniikkaa, miten luulet sen sujuvan improvisaatiossa tai oikeassa tilanteessa?
Niissä on selvää että aloittaja voittaa ja häviää joka toisessa kohdassa. Tätä kautta pitäisi tulla selväksi se, että aloittaminen ja aloite, ja aktiivinen aloitteen tekeminen ja aloitteellisuus ovat eri asioita. Ja hallinta ja aloittaminen ovat myös eri asia.
Saksalaisessa miekkailussahan aloitteen saaminen on tärkeää, silti sieltä löytyy esimerkiksi tässä videossa näkyy tälläinen sarja. (Jossa on jonkin verran toistettu samoja tekniikoita peräkkäin, olkaa tarkkana tässä kohden.)
Sama pätee italialaisessa tyylissä, jossa korostetaan tilanteen hallintaa.
Siksi on vaikeaa sanoa, onko tärkeämpää saada heti aloite, vai löytää keinoja joilla toisen aloite murretaan että itse saadaan aloite. Vai onko tärkeämpää ottaa tilanne hallintaan, vai muuttaa toisen hallinnassa oleva tilanne hallintaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!