"Toimii kuin junan vessa" on väite jonka mukaan junan vessat toimivat hyvin.
Aika usein sitä kuitenkin päätyy juniin joissa lattia lainehtii kusta. Koska junan vessan reunukset ovat niin saastaisia että ei niissä voi istua kuin pakosta, sitä saattaa lorottaa liikkuvassa junassa ongelmaa pahentaen. Vastaan tulee usein myös tukossa olevia vessoja ja vessoja joiden vesi on lopussa. Joskus vessaongelma tuottaa lietelantalaa muistuttavia hajuja myös junan eteiseen.
Junan vessat ovat nykyään teknisiä ja siksi ne menevät erilaisilla tavoilla rikki joskus. Toiminnallisuus ei tule mieleen. Usein syynä on toki se että liikkuva juna yhdistettynä nesteisiin ei ole näppärä asia yhdistää. Eli junien vessojen toimimattomuus on usein käyttökontekstin haastavuudessa. Mutta silti toiminnallisuus ei tule yhdistettyä näihin.
Miten sitten ennen? Ennen oli kieltämättä toimivia junan vessoja. Ne kun olivat mallia "pönttö jossa nappi avaa luukun jota kautta jööti tipahtaa raiteille. Myös asemilla. Tämä oli tietenkin aivan funktionaalista. Koska rautakanki ja kivikausi tuottaa teknologiaa joka ei mene rikki. Niissä on tosin toiminnallisuuttakin vain nimeksi. Vanhanajan vessan toimivuuden takasi vipu ja maan vetovoima.
Erikoisinta onkin että nykyään vanhaa "toimivaa junan vessaa" kauhisteltaisiin. Koska paska asemalla ja muuallakin ratamaisemassa näkyy, haisee ja voi teoriassa olla terveysriskikin. Siihen aikaan asiaa ei kuitenkaan kauhisteltu. Vaatimukset sille mikä on riittävän toimivaa erosivat siihen aikaan muutenkin niin paljon että junan vessa saatettiin nähdä funktionaaliseksi.
sunnuntai 7. tammikuuta 2018
1 kommentti:
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!
Tarpeeksi ikääntyneissä junanvaunuvessoissa oli suora putki ilman mitään luukku/ vipu systeemiä. Liikkeellä olevan junan kyseessä ollen ilmavirta aerosolisoi kusen ja sirotti paskan sangen tehokkaasti. Patogeenit seurasivat raidevanaa ympäristöön ja ihmiset saivat vastustuskykyynsä koeponnistusta. Kyllä, minäkin olen asunut nuorena radan varressa.
VastaaPoista