sunnuntai 28. helmikuuta 2016
Sääli robotteja kohtaan...
Robotiikka on viime aikoina kehittynyt. Ja tähän liittyen on tuotettu robotteja jotka kävelevät. Ja jotka myös hakevat tasapainoa. Näihin liittyviä tönimisvideoita löytyy ja niitä levitetään melko paljon. Ja melko usein näihin videoihin liittyy ajatuksia säälistä. Minulla on niin nais- että miespuoleisia ystäviä jotka ovat ilmaisseet säälivänsä. Lisäksi sisareni on ilmaissut säälivänsä näitä robotteja. Itsekin koen jonkinlaista sääliä näitä koneita kohtaan.
Ilmiö on sen verran yleinen että sen varaan on rakennettu useampiakin vitsejä. Esimerkiksi alkuun laittamani huumorivideo. Jonka hauskuus perustuu siihen että empatiantunne tiedostetaan vaikka sitä pidetäänkin jotenkin ei-perusteltuna. Samanaikaisesti.
1: Vastaavat ilmiöt ovat tavallisia kun kognitio on aiheena. Esimerkiksi uskonnollisuusteemassa. On kenties luontevaa uskoa jollain tasolla kummituksiin ja animismiin, mutta silti tätä harvoin pidetään vakavstiotettavana uskomuksena tai vakaumuksena sanan täydessä mielessä. Paitsi tietysti silloin kun halutaan bashata ateisteja ja puolustaa homo religiosus -ihmiskuvaa. Sitä kun ei oikein voi laadukkaammin puolustaakaan.
Onkin kiinnostavaa tiedostaa että tekoälyn luoma mielikuva perustuu jonkinlaiseen ihmismäisyyteen tai eläimenkaltaisuuteen. Kysymys on antropomorfismista. (Kaatumiseen reagoinnissa on varmasti tekemistä nimenomaan ns. peilineuronien kanssa.) Imitointi taas tuo mukanaan kaikki ongelmat jotka ovat toisessa muodossa tuttuja Turingin testistä. On selvää että eläimet ja ihmiset jotka kävelevät raajoilla hakevat tasapainoa ja liikkuvat samoilla menetelmillä. Ympäröivät fysikaaliset pelisäännöt ja niihin liittyvät rajoitteet kun ovat yhteneviä.
Tosin kaatumista estävä tekoäly ei ole se luonteista että ihmiset yleensä pitäisivät niitä tietoisina. Itse tosin näen että tämänlainen reagointi on varmasti oikeansuuntaista tekoälyä tietoisuuden rakentamiseen. (Koska ajan tietoisuusnäkemyksiä jotka korostavat ruumiillisuutta.) En kuitenkaan näe näiden laskentapotentiaalia sellaisena että robotit olisivat edes bakteerien tasolla...
1 kommentti:
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!
Siteeraan ulkomuistista Leo Tolstoin tekstiä 'Omantunnon kujanjuoksu': rakkaus lähimmäiseen, sääli häntä kohtaan, kauhu veljien tappamista ja kiusaamista kohtaan.
VastaaPoista