tiistai 15. syyskuuta 2015

Mustesäiliö

Nykyään tulee muistaa, että kristinusko ei ole taikauskoista. Esimerkiksi demoneihin uskomista pidetään typerehtimisenä.

Kuitenkin Luther itse oli toista mieltä. Lutherin kerrotaan heittäneen hänet keskellä yötä herättänyttä paholaista rohkeasti mustepullolla. Wartburgin linnassa on jopa ollut seinässä tahra tinaa, jota on ylläpidetty, ilmeisesti juuri musteenviskelytarinan viehättävyyden vuoksi. Tahra on siis tullut mustepullosta eikä sen sisällöstä. Joka on kiinnostavaa koska ainakin minulle mustepullosta mieleen tulisi nimenomaan lasinen pullo. Mutta seinässä oli ollut tinasta jäänyt jälki.

Nykyisin Wartburgin seinässä ei kuitenkaan ole tahraa. On jäänyt hieman auki onko tahra vain yksinkertaisesti kadonnut ajan saatossa. Vai onko se pyyhitty hienovaraisesti pois, ihan sen vuoksi että tahran synty on voinut olla pelkästään tarinaa, se on voinut olla jopa väärennetty.

Lisäksi tahra seinässä voi kertoa tarinaa jota ei haluta kertoa. Ajatus siitä että Luther olisi symbolisempi ja olisi ajanut demonin sillä musteella joka on Raamatun kansien välissä on moderniin mieleen viehättävämpi. Toisaalta se että tahra on ollut seinässä kertoo sekin omaa rumaa tarinaansa. Pullo ei selvästi osunut demoniin. Koska muuten tinainen tahra olisi demonissa eikä seinässä. Tämä taas kertoisi noloa kertomusta Lutherin sihdistä.

Nykyään ei saa nähdä demoneja jos haluaa saada kunnioitusta. Minä kuitenkin heitin varmuuden vuoksi seinää printterin mustekasetilla. Jos minusta vaikka tulee suurmies, vastoin kaikkien odotuksia ja yhteis- sekä ihmiskunnan parasta. Seinään ei tullut tahraa vaan naarmu.

1 kommentti:

  1. Koska kristinuskossa rukoillaan jumalalta interventiota arkimaailman asioihin - se on taikauskoa....

    VastaaPoista

Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.

Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.

Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.

Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.

Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.

En carde ; Sa varaudu!