Laastari, tuo elämää suurempi mainospinta

Jos minulta kysytään kantoja laastareihin, pidän merkittävimpänä kysymyksenä vastaamista kysymykseen siitä pitääkö laastari vetää irti nopeasti vai hitaasti. Dan Ariely on tutkinut tätä asiaa ja hän on huomannut että laastarin nopea vetäisy tuottaa empatiakykyiselle hoitajalle vähemmän tuskaa. Mutta hidas vetäisy on - kaikista puheista huolimatta - potilaalle se pienempi kiusa.

Muutoin olen sitä mieltä että valkoinen sideharso ei ole arjalaista sideharsoa. Tämän päivän keskustelu on kuitenkin käyty siitä, että ovatko laastarit ihonvärisiä. Kaikki eivät ole automaattisesti ajatellut, että laastarin väri usein pyrkii jäljittelemään ihon väriä. Moni voi jopa ajatella että laastari olisi laastarin väristä, sen tehtävänä olisi näkyä mahdollisimman vähän. (Itse taas suosin näkyvää, mielellään Deadpool -kuvioitua, laastaria joka nimenomaan näkyy.) Mutta laastarin ihonväriteema nousee esiin. (Really. I'm not making this up!)

Tummaihoisissa ja heidän asioitaan ajavista onkin ongelmana että monista Afrikan maistakaan ei saa kuin "laastarinväristä laastaria". Tähän on ehdotettu muutosta. Että laastaria saisi myös tummemmissa sävyissä. Laastari pääseekin edustamaan vanhaa käytettävyyden ongelmaa. Usein tuotteita suunnitellaan helppokäyttöisiksi ja tässä prosessissa tehdään muutoksia jotka standardisoivat ihmistä mitä erikoisimmin tavoin. Esimerkiksi saksissa vanhat sakset ovat usein symmetrisiä mutta jos niistä tehdään oikein käteensopivat - kuten usein tehdään - niin niistä tulee yht'äkkiä oikeakätisten saksia. Ovenkahvat, mikroaaltouunit ja muut on priorisoitu oikeakätisille. Beige laastari ei ole aktiivista rasismia, mutta se voi silti ylläpitää ajatusta siitä keitä varten maailma on rakennettu. Ajatus voi ylläpitää omalta pieneltä osaltaan asenteita. Ne kuuluisat eriarvoistavat rakententeet voisivat olla tässä tapauksessa se, että vaalea iho = normi, muut sävyt = poikkeus. (Joka on tietenkin fakta kuten se että suurin osa on oikeakätisiäkin.)

Asia on tietysti helposti korjattu siten että tehdään vasenkätisten saksia. Tai tummaihoisten laastareita. Nähdäkseni laastareiden värjääminen on pieni ja helppo asia tehtäväksi. Joten vaikka ongelma olisikin periaatteessa mitätön, niin ei se tumma väri ole sen kummempi asia kuin Deadpool -kuosikaan. (Jota suurin osa aikuisista tuskin suostuisi käyttämään, ja Deadpool taas ei lainkaan sovi lapsille joten he eivät tavallaan saisi edes tuntea koko sankaria.)

Mielestäni laastari on siitä hauska mietittävä että se on arkinen ilmiselvyys. Ja niitä tuleekin voida kyseenalaistaa ja niistä keskustella. Toki itsekin pidän ongelmaa melko triviaalina. Sekä siinä mielessä että ongelma on hyvin pieni, että sitä kautta että sen ratkaiseminen on todennäköisesti helpompaa kuin se vaiva mitä asiasta vouhkaamiseen on jo kulutettu. Olen eniten kuitenkin kiinnostunut siitä miten motivoitua keskustelusta niin voimakkaasti jos pitää koko asiaa turhana.