Kuinka suuri osa pornosta ei olekaan pornoa

1980 -luvulla tehtiin elokuva nimeltä "Cannibal Holocaust". Se oli shokeeraamiseen keskittyvä elokuva. Sen näyttelijöiltä kiellettiin muissa produktioissa näyttely ja mediassa esiintyminen määräajaksi elokuvan ilmestymisen jälkeen. Syynä oli se, että elokuvan tekijät halusivat levittää huhua siitä että elokuvassa olisi aitoa väkivaltaa. Elokuvaa onkin tämän vuoksi melko usein luultu aidoksi ns. snuff -elokuvaksi. Se on myynyt järkytyksellä.

Snuff -elokuvilla taas on vahvasti pornografinen maine. Vaikka niissä kuvataan varsin väkivaltaisia asioita joita on vaikea yhdistää mielikuvissa sellaiseen pornoon jossa näytetään rintoja, sukuelimiä ja panemista, se on kuitekin tavallaan pornografista. Mutta tämä elokuva on selvästi tehty myyminen mielessä.

Tämä on hyvin tärkeä muistaa. Sillä Rule 34:n mukaan kaikesta on tehty pornoa. Pornografiasta taas käytetään useimmin ns. intentionaalista määritelmää. Sen mukaan pornografiaa on sellainen teos jonka intentiona on aikaansaada seksuaalista kiihottumista. ; Tämä määritelmä on tietenkin tarpeen sen vuoksi että ihmiset kykenevät käyttämään miltei mitä tahansa masturbaationsa stimuloimiseen. Ja esimerkiksi valtaosa klassisesta taiteesta aikaansaa herkemmille hyvin samantapaisia reaktioita. Mutta vaikka ihminen voi tehdä mistä tahansa pornoa, ei ihmisten perversio ole ainut syy rule 34:n takana.

Asia on tätä vaikeampi. Keskustelin sisareni kanssa puhelimessa törystä. Esiin nousi monenlaisia asioita. Esimerkiksi eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta voitaisiin ottaa sisareni näkemä video jossa kiinalaiset nylkevät julmasti turkiseläimiä. Luonnollisesti tässä yhteydessä esiin tuli myös se pahamaineinen japani. Tarkalleen ottaen japanilainen ankeriasporno. (Mikä niitä japanilaisia oikein vaivaa?) Käsite oli jotain sellaista että ei sitä voinut kaltaiseni utelikko muuta kuin painua googleen. Esiin tuleva materiaali oli varsin mielenkiintoista. Jos mielenkiintoinen tarkoittaa järkyttävää, häiritsevällä ja melko syvällä tavalla järkyttävää. Olenkin käyttänyt tätä sitten esimerkkinä myös muille ihmisille jotka ovat kenties katsoneet tätä aineistoa.

Tärkeintä on se, että tosiasiassa japanilaista ankeriaspornoa levittävä taho ei todennäköisesti välitä yhtään mitään seksuaalisesta kiihottumisesta. Internetissä sivustot saavat varoja katsojamäärien mukaan ; Luultavasti kyseessä on ilmiö jota katsotaan useammin siksi että katsotaan että se on ilmiönä todellakin olemassa. Käsitteessä on jotain sellaista joka on helppo muistaa. Ja itse olen katsonut ja ihmetellyt asiaa uudestaankin. Se on vähän kuin autokolari ; Katsoessa järkyttyy mutta poiskaan ei voi katsoa.

Toki pedofiilejen rinkejä katsellessa on hyvä muistaa että ihmiset ovat oikeasti järkyttävän perverssejä. Ja tämä varmasti selittää osan rule 34:ästä. Mutta jos asiaa lähestytään markkinoiden kannalta on kenties jopa taloudellisesti kannattavampaa lähestyä asiaa siten että googlehaun omituinen porno ei kerrokaan käyttäjänsä perversioista seksuaalisessa mielessä. Vaan jossain aivan muussa. Kenties aika monikin käy ihmettelemässä japanilaista ankeriaspornoa. (Google varmasti ihmettelee sanaparin yleistymistä Suomessa tämän blogauksen jälkeen..)

Mutta uskoisin että suuri osa pornografisesta materiaalista tarjoaa enemmänkin tilaa hihittelylle tai kauhistelulle. Pornokaupassa työskennellyt puolituttuni onkin kuvannut asiaa siten että asiakkaaksi tulee aika usein ihmisiä jotka katselevat kavereiden kanssa eri leluja, osoittelevat sormella ja naureskelevat. Ja hyvin harvoin ostavat mitään mainittavaa. Internetissä tämänlainen kier(t)okäynti on jo se josta rahaa tulee taloon sisään. Internet ei välitä googlaanko outoja sisareni kerrottua kauhistelumateriaalista. Internetin nettisivustojen mainosanasintakoneistot eivät myöskään tiedä - eikä välitä tietää - masturboiko joku nyljetyille supikoirille vai olenko huolissani eläinten hyvinvoinnista.