"Please, leave me alone. I intend to be flesh and blood, not airy philosophy, for there has never yet been a philosopher who could endure a toothache patiently, even though they all write as if they had risen above human suffering and misfortune."
(William Shakespeare, "Much ado about nothing")
William Shakespearen ylläoleva lainaus koskee filosofien stoalaisia hyveitä. Sen vihjeenä on tarjota tärkeä muistutus siitä miten vähempään tyytymistä ja kärsimyksen sietämisen jaloutta korostavat ovat usein sen verran varakasta väkeä, että he itse eivät joudu kokemaan näitä vaivalloisuuksia. Tai kuten itse olen asian sanonut, on helppoa vaatia toisilta asioita kun oma perse ei ole tulilinjalla. Sama koskee nykyään oikeistolaissävyttynyttä optimismia, joka ei toki korota kärsimysten kestämistä stoalaisittain vaan on monta astetta hedonistisempaa.
Näitä asioita oli mukavaa miettiä tänään hammaslääkärissä. Kun minulle tehtiin juurihoitoa. Jotkut minua paremmin tuntevat saattavat tietää että minulla on melko merkittäviä ihmisiin luottamisen ongelmia. Ja muutamat heistä saattavat muistaa että pelkään hammaslääkäriä ihan sikana. Näitä asioita oli mukava miettiä kun joku toinen pitämässä syntistä renessanssiajan jälkeistä teknologiaa surisemassa pääsi sisällä samalla kun täysin mätä hammasjuuri purskauttelee maailman toiseksi pahinta koskaan maistamaani asiaa suoraan suusta suuhun. (Omasta. Ei hammaslääkärin.) Kaiken kaikkiaan en liikkunut ja kukaan ei kuollut.
Ei minulla muuta.
tiistai 2. syyskuuta 2014
1 kommentti:
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!
Itse olen yhden ainoan kerran ollut juurihoidossa. Minusta pahinta siinä oli se, että koko hoito kesti noin tunnin ja koko ajan piti olla leuat väärällään toimenpiteiden kohteena.
VastaaPoista