Koristemiekat ovat erikseen

Ostin Ropeconista itselleni uuden miekan. Tai tavallaan en. Se on puhtaasti koriste. (Se on myös kuvassa, ja se ei ole todellakaan tikari. Sillä se on sen verran iso että tätä erehdystä voi tehdä vain valokuvasta josta ei näe esineen kokoa. Ilman mittakaavaa tämänlainen illuusio saattaa syntyä.) Se on sen tehneen sepän ensimmäinen miekka. (Hän on vielä kisällinä, joskin takonut tietysti muunlaisia esineitä.) Ja ostin sen siksi että se on hieno. Minulla on käyttömiekat erikseen, enkä suinkaan väheksy sitä että miekanmuotoisia koriste -esineitä tehdään. Sehän osoittaa vain hyvää makua - Sitä paitsi minulla on wallhangereita ennestäänkin.

Sen avulla voi kuitenkin demonstroida muutamia tapoja joita katsomalla voi erottaa "koristemiekkoja" "oikeista". Otan tässä vain sellaisia piirteitä jotka tässä kyseisessä ostoksessa erottavat sen oikeista miekoista. (Siksi en esimerkiksi ota kantaa kahvan ja kiinnityksen rakenteisiin. Tässä miekassa on rakenne periaatteessa aivan oikein. Terä on siinä jatkumo joka jatkuu kahvan läpi pommeliin asti. Tässä on suurimmaksi osaksi kyseessä kahvan rakenteesta, ja tässä esineessä tämä asia on häkellyttävällä tasolla kunnossa. Se on kuitenkin koriste -esine.)

Tarkoitukseni ei ole pilkata seppää joka on kuitenkin tehnyt sen mitä on tavoitellutkin, eli ulkonäöltään hienon esineen. (Ja joka oli lisäksi proaktiivisesti esitti heti kättelyssä että älä sitä vain käyttömiekaksi katso, koska se ei toimi sellaiseen. Valitettavan moni seppä "vastaa vasta kun kysytään" ja arvostan tätä rehellisyyttä.)

Ensimmäinen asia on valmistusmateriaali. Tämä miekka on tehty kovasta mutta hauraasta metallista. Se ei ole rautaa, joka olisi liian pehmeää. Sen sijaan se on tehty hiiliteräksestä. Nämä voivat särkyä miekkailussa tai osuessaan vaikka kypärään tai muuhun suojausmateriaaliin. (Zombieapokalypsiin se itse asiassa kelpaisi tämän vuoksi aika hyvin, koska zombeilla ei ole haarniskaa ja ne eivät laita kovia aseitaan torjumaan iskuja.) Tämä on niitä asioita jotka on hivenen vaikea nähdä suoraan aseesta. (Sitä voi toki kysyä.) Yleensä ostaessani käyttömiekkaa tarkistan jollain tavalla sen että se kestää taipumista josta se palaa takaisin. Rauta taipuu mutta ei palaa ja hiiliteräs ei taivu. Toki tämä on huono testi jos ase on lyhyt, kuten kuvassa.

Tässä aseessa on aika paljon paksuutta ja sen teräprofiili on "hivenen" omituinen. Normaalisti miekoissa on terässä tietynlainen rakenne.
* Tässä aseessa terä kapenee kärjestä ja kärkeä kohden. Tämä profiilin kaventuminen (profile taper) kertoo että se ei ole kirves. Tämä on se jota usein katsotaan miekoissa ja jotka antavat sille sen ulkonäön. Luonnollisesti tämä vaikuttaa aseen käyttöominaisuuksiin. Jos ase on tarkoitettu koviin iskuihin sen pääosa saattaa olla jopa leveämpi kuin kahvan lähellä. Se tekee siitä hitaan ja vaikuttaa tasapainopisteeseen. Pistoaseissa kaventuminen on kaiken a ja o. Tämä ase, kuten suuri osa pistoon ja viiltoon kelpaavista miekoista, on tässä tervehenkinen kompromissi.
* Sen sijaan jos katsotaan terän paksuutta ja sitä miten "se osa joka miekassa on terä, mutta jonka paksuus ei vaikuta sen ulkonäköön". Ja ennen kaikkea katsotaan sen kapenemista (distal taper) voidaan huomata että terä on täsmälleen yhtä paksu kärjestä kuin kahvan kohdalta. Tämä kertoo siitä että miekantekijällä on ollut taitoa. Terä on sileä, suora ja hieno. Ja koriste-esineelle tämä ratkaisu on ehdottomasti oikea. "Käyttömiekoissa" on sen sijaan hyvin tavallista että terä nimenomaan kapenee kärkeä kohden. Sillä tämä on hyvä keino vaikuttaa aseen painopisteeseen. Mitä lähempänä kahvaa painopiste on, sitä näppärämpi sitä on liikuttaa. Ja juuri terän paksuutta käsittelemällä painopistettä voidaan siirtää ilman että aseen viilto-ominaisuuksista tarvitsee luopua niin runsaasti. Eli ilman että tarvitsee vähentää terästä leveyttä. (Toki kaikki massa iskun takana vaikuttaa iskuominaisuuksiin. On turhaa leikkiä että impakti ei olisi kovempi jos tätä ohentamista ei tehtäisi. Ero on siis suhteellinen.)

Myös kahva on tärkeä. Tätä ei voi millään tavalla vähätellä. Kyseisen miekan kahva on ulkonäöltään hieno. Sellaisella macho bullshit -tavalla. Se antaa mielikuvan viikinkityylisestä tosimiehen lelusta. (Se toki tuntuu vähintään yhtä barbaariselta.) Se on myös malliltaan tähän sopivasti esteettinen. Ja se on coolin näköinen. Käyttöesineelle ratkaisu ei olisi kuitenkaan kovin hyvä ; Jos aseen ottaa käteen, voi huomata että se on vain pönkkä puuta ja metallia.
* Pommel ottaa helposti käsiin epämiellyttävän tuntuisesti. Kahvaa ei ole selvästi muotoiltu siten että se olisi käteen sopiva.( Ja tätä ei voi vähätellä. Itse olen itse asiassa - tosin jo luontaisesti - jopa ylikorostanut kahvan mukavuuden tärkeyttä. Aseen on tunnuttava hyvältä tai unohtakaamme kaupat saman tien. Käyttömiekkaa hankittaessa kysymys ei saa olla rahasta tai siitä että hintaa vähennetään, tässä asiassa ei voi joustaa. Samoin kuin aseen valmistusmetallista ja perusrakenteen kestävyydestä. Nämä kun ratkaisevat onko asetta turvallista käyttää. Ergonomiassa vaarannetaan pitkässä tähtäimessä omat kädet ja hauraassa ja huonosti kestävässä aseessa vaarannetaan harjoittelukaverien terveys. Kumpikaan ei saa olla vaihtoehto. Että minkä vuoksi kukaan missään seppä saisi hinnoitella tämäntasoisia asioita ja diilata niillä?) Miekka on esine jota käytetään paljon ja sen on siksi oltava mukava kädessä. Kysymys on siitä mitä nykytyöelämässä puhutaan kun puhutaan työergonomiasta.
* Ja tosiasiassa tämä ei ole vain tätä. Sillä etenkin keskiaikaisessa miekkailussa, jossa ei metsästetä osumia ja pisteitä, on muistettava että miekan iskussa syntyy impakti. Ja Newtonin fysiikan lakien mukaan voimalla on vastavoima. Miekassa isku osuu kohteeseen mutta samalla kohde iskee sinua. Ideana onkin se, että vastustaja muuttuu impaktin voimasta, ja itse sen sijaan johdat impaktin voiman luidesi kautta perimmiltään maahan asti. Voiman jakautuminen on se ero joka saa yhden menemään halki ja toisen pysymään ehjänä. Miekan terä toki jakaa voiman pienemmälle alueelle, mutta kahvalla ja sen muotoilulla on tärkeä tehtävä. Se vaikuttaa siihen miten paljon impakti vuotaa sormien ja ranteen kohdalta. Jos isku vuotaa paljon, se imee paljon myös siitä voimasta mikä kohdistuu viholliseen. Ja toisaalta se voi johtaa siihen että paitsi että teet tehottoman iskun, niin myös satutat ranteesi ja sormesi prosessissa. (Moni takapihamiekkailija venäyttää ja satuttaa ranteitaan ihan koska ei ymmärrä tätä.) Tässä aseessa kahvan muotoilu ei mitenkään erityisesti tue. Joten et saa impaktia ajettua kämmeneen ja sormiin siten että sen voi sitten tukea kyynärspään ja hartian sormiin. Tai voi, mutta ei yhtä sulavasti kuin voisi.

Siksi onkin syytä muistaa että jotkut aseet ovat itse asiassa lähinnä jonkinlainen muokattu rautatanko joka on litistetty ja johon on laitettu kädensija. Ja toisin kuin tämän rehellisen sepän kohdalla, liian moni näistä rakentelijoista ei ole rehellisiä. Moni haluaa miekkaa ostaessaan ostaa itselleen jonkinlaista warrior charismaa. He saattavat tuntea tasapainopisteen merkitsevän jotain mutta eivät katso sitä kontekstissa ja miekanostos näyttääkin heillä hieman hassulta minun silmiini. (Itse en mittaa käyttöaseessa vain painopistettä, vaan katson enemmänkin onko ase suora ja ravistan asetta tietyllä tavalla joka kertoo paljon sen käyttäytymisestä. Itse en osaa kuvata tätä muulla kuin sillä että onko "ase elossa" vai ei. Tämä on jonkinlainen kombinaatio kädensijan muotoilusta, aseen painopisteen manipuloinnista miekan teräprofiilin kaikkien elementtien kanssa. Sekä siitä onko ase aseeksi tarpeettoman paksu vai sen kestämisen takaamisen kannalta naurettavan ohut. ; Esimerkiksi tämä ase on totaalisen kuollut. Niin kuollut että se ei ole edes sotanuija.) Ja osa sepistä tietää että tosiasiassa tälläinen backyard fighter ei koskaan käytä asettaan mihinkään, paitsi korkeintaan leikkeihinsä, joissa ei koskaan paljastu mitään. Ja näin tietyistä asioista vaikeneminen on heille kannattavaa. Se on hyväksi kassavirralle.

Siksi tämä rehellisen sepän tekemä hieno miekka saa toimia opetusvälineenä. Sitäpaitsi tämä rehellisyys oli yksi syy joiden vuoksi ostin sen. (Halusin siis että rehellisyyskin kasvattaisi kassavirtaa.) Siis sen lisäksi että se on kaunis esine, ja oli hinnaltaankin ns. varsin edullinen. (Se on niitä miekkoja joista olen maksanut vähiten, koskaan. Olen ostanut kalliimpia tikareitakin. Ne tosin ovat olleet ns. aseita. Toisin kuin tämä esine.) Toivonkin kaikesta sydämestäni sepälle menestyksekästä tulevaisuutta. (Enkä vähiten siksi, että hänen ensimmäisen miekan ostajanaan tämän esineen arvo nousisi hänen maineensa vuoksi kenties älyttömän suureksi.)