lauantai 20. helmikuuta 2010

Vanhennus.

Syntymäpäivä on usein korostettu jollakin tavalla merkittäväksi. Suurmiesten syntymään on siksi usein liitetty kuvitteellisiakin tarinoita syntymän aikaan tapahtuvista ihmeellisistä asioista. Ja Dalai Lama valitaaan syntymäajankohtansa mukaan - sielunvaellukseen liitetyn ajatuksen vuoksi haetaan ikään kuin "samaa tyyppiä samaan virkaan" kun entinen virkasuhde on päättynyt. Erityinen syntymä on myös esimerkiksi Jeesuksen syntymään. On tähtiä, taivaallisia sotajoukkoja, lahjoja antavia viisaita ja paimenia jotka tulevat erikseen katsomaan. Tallissa on ollut kuhina ja tähän liittyy muitakin ennusmerkkejä.

Minun syntyessäni, olen kuullut, satoi lunta. Muuta erikoista ei tapahtunut. Maineeni vuoksi voisi odottaa, että naapurikylässä koira olisi synyttänyt kyykäärmeitä, tai vähintään että jossain olisi syntynyt kaksipäinen vasikka. Mutta edes wikipedia ei liitä syntymäpäivääni mitään merkittävää. Onneksi muina vuosina samana päivänä on tapahtunut edes jotain. Täytyy toivoa että gonzo -journalismin kehittäjä -Thompsonin itsemurha ei liity minuun muuten kuin tämän helmikuun päivämäärän kautta.

Valitettavasti en voi tehdä muisteluketjua unkurin tapaan. Sillä tosiasiassa käsitykseni esimerkiksi viime kuukauden tapahtumista ovat varsin hämäriä. Tosiasiassa olen hanuillut suuremman osan elämästäni läpi sellaisessa utopistis-haikailevassa sumussa, että olen unohtanut siitä paljon. Ja kun katsoo elinoloja, näyttää siltä että mitä mukavammin minulla menee, sitä enemmän harhailen, ja sitä vähemmän jää kirjattavia muistoja. Joku voisi väittää että olen niin negatiivinen että torjun kaikki positiiviset asiat, enkä negatiivisia kuten monet muut.

Tänä vuonna en sentään vajonnut viime vuoden nolouteen. Sillä kaukaa viisaana viritin ajastimen kertomaan päivästäni. Toivottavasti sama kikka auttaa muidenkin kohdalla. Sillä tosiasiassa en muista juuri ikinä juuri mitään päiviä. Tiedän vain, mikä viikonpäivä on. Jopa kuukausia joutuu joskus hakemaan. Onneksi on taivas ja luonto jotka tarjoavat käteviä vinkkejä tähän! Nimittäin, kuten Markus Kajo on opettanut, jos laittaa peilin ikkunan taakse, voi sängystä nousematta katsoa peilistä että onko ulkona kesä vai talvi, ja yö vai päivä! Ei vikkelä viisasta voita!

Minulla on mennyt viime aikoina siis liiankin hyvin! (Asiaa ei auta se, että pian alkaa uusi keskiaikaisen miekkailun kurssi itsensä Windsorin ohjauksessa, harhaillen siis lisää.)

1 kommentti:

  1. Mainiota kuulla, että menee mukavasti. Onnellista syntymäpäivää samalla.

    VastaaPoista

Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.

Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.

Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.

Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.

Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.

En carde ; Sa varaudu!