keskiviikko 24. joulukuuta 2008

Pieni harjoite.

Miekkailussa kenties hankalinta on pelisilmän opettelu. Ideana kun on saada tekniikat paitsi suoritettua, myös suoritettua ne oikein, oikeassa ajassa, etäisyydessä ja tilanteessa. Lisäksi siirtymät pitäisi saada sujuviksi. Mekaanisena suoritteena tähän ideaan tiivistyy Guy Windsorin mainio nyrkkisääntö, jonka tärkeyttä ei voi yliarvioida.

Itse olen kehitellyt epävirallisen harjoitteen, jota en tiedä kenenkään muun käyttävän. Se kuitenkin avaa jonkin verran oikeaa reagointitapaa. Lisäksi se on, mikä tärkeintä, turvallinen menetelmä. Jälkimmäisen merkitys on erittäin suuri. Olen siis itse kohtuu tyytyväinen.

Harjoite menee seuraavasti:

Miekkailijat asettuvat vastakkain lyöntietäisyyden päähän toisistaan. Toinen valitaan aloittajaksi. Aloittaja tekee jonkun suoritteen hitaasti ja toinen reagoi siihen ; Tavoitteena on saada toisen miekan kärkiosa oman väistimen lähelle ja avata itselle hyökkäyslinja. Toimintatapaa ei ole tämän tarkemmin määritelty, joten kun on erilaisia ratkaisuja, mikä tahansa niistä joka toimii, käy.
1: Alussa tähän saa tehdä vaikka vaiheittan, mutta jos 1 liike tekee molemmat, se on se, mitä tässä tavoitellaan. Käytännössä olen kuitenkin huomannut että "kahden asian tekeminen samaan aikaan" ei ole ihmisille mikään helppo asia.
2: Alussa saa olla jopa haparointia, tilannetta säädetään kunnes reagoija onnistuu.
Tämä onnistunut suorite tekee hänestä aktiivisen, jolloin toisen vuoro on reagoida tähän liikkeeseen ja tehdä tälle sama. Homman nopeus riippuu tietenkin molempien taidosta.

Tämä ei opeta varsinaista toisen liikkeiden ennakointitaitoa, mutta minusta tämä avaa tietä ns "flowlle" ; Yleensä vaikeinta on se, että henkilöt ajattelevat miekkailua yksittäisinä tekniikoina, ja tämä aikaansaa joko sen että tilanne alkaa seinästä ja loppuu seinään, tai vähän paremmilla tilanne pätkii kun tekniikasta toiseen siirrytään. Taitavimmat osaavat kuitenkin soljua eteenpäin, jolloin pätkimistä ei esiinny vaan homma virtaa eteenpäin sulavasti. Minusta tämä harjoite tuo siis sujuvuutta itse siirroksiin.

1 kommentti:

Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.

Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.

Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.

Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.

Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.

En carde ; Sa varaudu!