Immanuel Kant esitti että valistumaton ihminen on aikaansaanut itselleen alaikäisyyden tilan, joka tarkoittaa kyvyttömyyttä ajatella ilman toisten johdatusta. Tämä on itseaiheutettjua jos syynä ei ole järjen, vaan rohkeuden puute. Tämä ajatus on erittäin lähellä Nietzschen yli -ihmistä, joka päättää ja valitsee itse oman tiensä moraalissa, ajattelussa ja elämässä. Sillä on kuitenkin paljon parempi imago: On hyväksyttyä huutaa "sapere aude", mutta jos ryhdyt haluamaan että yhteiskunta koostuisi yli -ihmisistä, saat kohdata halveksuntaa.
Kantin käsityksen mukaan valistunut ihminen vapautuu itseaiheutetusta tyhmyydestä. Tämä taas on lähes sama asia kuin Nietzschen joustovoimassa. Siinähän on kyse siitä, että ihminen voi selvitä ongelmista, joita hän ei uskonut kykenevänsä ratkaisemaan. Tämä johtuu siitä, että hänellä oli jo alusta asti riittävät tiedot ja taidot, tavalla josta hän sai muovattua mielleyhtymillä ja muilla keinoin siitä tilanteeseen sopivan ratkaisun. Tällä on tietenkin myös toinen puoli; Joustovoima johtaa siihen että näkemyksemme elämästä ovat valikoivia, subjektiivisia, mielivaltaisia. Nietzschen joustovoimaa ei voi paeta; Meidän aistinelimiämme pommittaa jatkuvasti erilaiset ärsykkeet, ja me unohdamme tästä suurimman osan. Tämä tarkoittaa sitä että meidän on valikoitava. Nietzschen mukaan joustovoima johtaakin siihen että mielemme muokkaa menneisyyden tapahtumat ja sen miten ne muistamme, ja mitä asioita.
Joustovoimassa korostuu tavallaan unohtaminen muistamisen kustannuksella. Unohtaminen on vähintään yhtä tärkeää kuin muistaminen. Vaikka tietysti onkin muodikasta aina muistaa ja olla objektiivinen. Tosiasiassa usein, etenkin käytännössä, satunnaiset mielleyhtymät, assosiaatiot, voivat ratkaista tilanteen.
Jännittävää tässä on tietysti se, että jos osaat ratkaista ongelman joustovoiman avulla, se johtuu siitä että sinulla oli jonkinlaista Kantin esittämää "itseaiheutettua alaikäisyyttä", josta vapautumiseen tarvitset joustovoiman käyttöä: Pitää valita kaikissa olemassa olevista tiedoista juuri tilanteeseen sopivat. Aavistus oikeasta löytyy yleensä harjoittelun, jopa ihan puhtaiden toistojen, kautta. Tietoa, taitoa, tekniikkaa, kokemusta. Joiden pohjalta syntyy aavistus. Ja aina joskus käy vain mäihä. (Itse sain kerran kunnian miekkailla erään melko hyvän miekkailijan kanssa. Oli jännittävää kuinka tämä vaivattoman oloisesti, ikään kuin vahingossa, aina onnistui päihittämään minut, yleensä vielä ihan yksinkertaisilla tempuilla. Sellaisilla jotka minäkin "osasin". Kerran toisensa jälkeen. He was just so lucky, lucky, guy. Tai sitten ei.)
Kamppailulajeihin tämä heijastuu sitä kautta, että perusasiat niissä seuraavat koko matkan mukana. Ensimmäisenä opeteltavat asiat ovat yleensä niitä kaikkein tärkeimpiä. Ja perustekniikoilla voi esimerkiksi Neil Adams korostaa judoa käsittelevässä "Grips" -kirjassaan että perustekniikoilla pärjää korkeillakin tasoilla. Tämä tarkoittaa sitä että aloittelijalle annetaan paljon tietoa, josta hän voi omaa oveluuttaan käyttäen rakentaa toimivan kokonaisuuden. Siksi kamppailulajeissa onkin paljon toistoja. Systeemi saadaan menemään "selkärankaan", automaatioksi. Voidaan sanoa että sen seurauksena ihminen laajentaa itselleen "joustovoimaa".
3 kommenttia:
Kerran tv-dokussa näin:
E-Afrikan erittäin pahamaineiseen vankilaan tuli naispsykologi, joka teki sen missä muut (uskovat tms) olivat epäonnistuneet. Vankilan karski katumaton kunkku joka luuli olevansa itsenäinen jne, tyrski jo itkua viikon päästä: "I've been just a follower..". Psykologi osoitti hänelle, että hän vain matki edeltäjäänsä.
Tosi "valistus" on mennyt perille kansaan vasta sitten kun muotilehdet ja mainokset on lopetettu tilaajien puutteessa..
;)
Sitä ei tule tapahtumaan. Ihmiset eivät ole rationaalisia luonnostaan. Sen sijaan ihmiset ovat perusluonteeltaan sosiaalisia laumaeläimiä.
Olemme luonnostamme taipuvaisia uskomaan auktoriteettiin ja välttämään tilanteita joissa joudumme herjauksen kohteeksi. Siksi nöyryys, häpeä, syyllisyys, ovat niin vahvoja motivaattoreita. Siksi oikeudenhalu ja kostonhimo ajavat meitä moniin asioihin.
Siksi argumentoinnin virheitä minusta listataan. Koska käytämme niitä koko ajan. Ja ne toimivat. Töissä "pomo käski, tee tuo" on "argumentti". Joudumme opettelemaan valtavasti meille suorastaan tyypillisiä perustelutapoja kielletyiksi. Siksi ensimmäiseksi suunnilleen pätevää argumentointia harjoitellaan negaation kautta. On helpompaa antaa virheargumenttilista ja määritellä mitä se ei ole, kuin oikeasti miettiä mitä se on..
Eräs jännittävimmistä asioista onkin se, että kuten Heidegger sanoi, "Siihen mitä kutsutaan ajatteluksi, pääsemme, kun ajattelemme itse. Jotta tämä yritys onnistuu, meidän täytyy olla valmiita oppimaan ajattelua. Kun ryhdymme oppimiseen, olemme jo myöntäneet, ettemme vielä taida ajattelua".
Tästä seuraa ongelma. Pitäisi oppia mutta ei muuttua dogmaatikoksi. En usko että tämä ihan täysin onnistuu keneltäkään.
Valistus ei koskaan mene loppuun asti. Ihminen on aina irrationaalinen. Jotkut vain ovat vielä paljon irrationaalisempia kuin toiset. (Minulla on tähän liittyen jännittäviä teorioita kuinka tämä korreloi tiettyjen muutamien nimeltä mainitsemattomien katsantokantojen kanssa..)
Lähetä kommentti