maanantai 22. kesäkuuta 2015

Ihanat naiset armeijassa

Näin viime yönä omituista unta. Olin jälleen armeijassa, ensimmäistä päivää. Minulla oli hirveästi kannettavaa. Lisäksi minulla oli hirveä kiire. Minun piti löytää kaapilleni hirvittävän nopeasti. Enkä yhtään tiennyt missä minun tupani oli.

Olin siksi jossain aivan normaalissa armeijan kolhoosilaitoksessa jossa oli pitkiä käytäviä ja valkoisia seiniä. Kuljin ja yritin aukoa ovia. Aluksi ovet eivät avautuneet. Sitten ne avautuivat. Ovien takana oli kuitenkin naisalokkaita. Ja ne kaikki olivat purkamassa omia tavaroitaan omiin kaappeihinsa. Ja jostain syystä he tekivät tämän alasti.

Luonnollisesti naissotilaat suuttuivat minulle hirveästi. I felt bad for them mutta yritin selittää että olin vain eksynyt. He olivat silti vihaisia. Yritin poistua paikalta mutta yritin samalla yhä etsiä omaa tupaani. Alastomia vihaisia naisia oli yhä enemmän. Unessa ei silti ollut mitään eroottista tai pornografista.

Sitten törmäsin appiukkooni. (Joka, jumalattoman kiitos, ei ollut alasti.) Selitin että etsin tupaani enkä tiennyt missä olin. Hänkin oli kuitenkin vihainen siitä että kulutin aikaani vieraiden naisten katsomiseen.

En tietääkseni koskaan löytänyt tupaani koska uni loppui.

En edes halua yrittää tulkita tätä unta freudilaisittain. Osittain siksi että freudilainen unien tulkinta on roskaa. Toisaalta sen vuoksi että tämä uni olisi freudilaisittain erittäin koherentti. Ovet ja portit esitetään usein vaginan vertauskuvaksi...

2 kommenttia:

  1. Alitajunta "trollaa" Tuomoa. Tapahtumaan on varmaan syynä ne lastut jota viimeaikojen "saippuaolemuksisen sananvapauden" erikoinen vuoleminen on synnyttänyt.....

    VastaaPoista
  2. Olen siis saavuttanut niin korkean trollausmestarin arvon että trollaan jopa itseäni. Upeaa.

    VastaaPoista

Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.

Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.

Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.

Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.

Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.

En carde ; Sa varaudu!