maanantai 24. helmikuuta 2014

Pieni ajatus : Epäonnellinen loppu

Saduissa on useimmiten ns. onnellinen loppu. Sanotaan että "ja he elivät elämänsä onnellisena loppuun asti." Seikkailu päättyy usein avioliittoon eikä lapsille ilmeisesti enää ole elämistä mitään mielenkiintoista kerrottavaa.

Kuitenkin jos katsotaan lauseen muotoilua, se voidaan tulkita uudestaan. Jos minä sanon että "elät onnellisena ensi torstaihin asti" korostan että torstaina asiat tulevat muuttumaan. Tulkinta tarjoaa tilaa sille, että ihminen voi elää onnellisena elämänsä aikana ja että kenellekään ei ole tarjolla onnellista loppua. Vaan loppu. Siksi sadun lopetusta voikin sanoa epäonnellisen lopun korostamiseksi.

Hyvää yötä.

2 kommenttia:

  1. Höh, kyseessä on vain satumoraalin vaatima kökkö ja epäjatkuva tarinan päätös. Tarinan kaikki substanssi on kerrottu eikä kyselyitä tai täsmennyksiä kaivata. Selkeä ero kun vertaa faabeli-kerrontaan. Turha minusta tuota olisi uudelleen tulkita.

    VastaaPoista
  2. Tarvetta ei olisi. Mutta joku meistä vetää oughtia siitä huolimatta että ei ole issiä.

    Sinänsä on selvää että asiat eivät ole niin tulkinnanvaraisia kuin joku setä Derrida esittää. Toiset tulkinnat ovat perseestä.

    Mutta tosiasiassa herättelen pseudorationaalisella lähestymisellä henkeä joka on lähempänä totuutta kuin se, että tarina on pakko lopettaa ja kliseinen ihanteeseen tungettu onnellinen loppu on ollut helpoin, pinnallisin ja "jollain tavalla myös halvin" keino tehdä tämä. (Halpa samassa mielessä kuin joku prostituutio on halpa nainen, vaikka maksaisi ihan sikana!)

    VastaaPoista

Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.

Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.

Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.

Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.

Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.

En carde ; Sa varaudu!