Miksi sanoa "Allah"?

Allah(‏الله‎) on arabiankielen yleissana, joka tarkoittaa yksinkertaisesti Jumalaa. Tässä mielessä sen nimeäminen on ollut yhtä mielikuvituksetonta kuin kristittyjen tapa kutsua Jumalaa vain Jumalaksi (vaikka tällä on tietysti nimikin.)

Erikoista on tietysti se, että kun meillä Suomessa puhutaan Jumalasta, ei tarkoiteta Allahia. Eikä Allah -sana käänny sanaksi Jumala. Tämä olisi periaatteessa aivan mahdollista. Olisi perusteltua käyttää samaa sanaa, kun määritelmän suorat sisällöt kuitenkin ovat aika samanlaiset. Niillä on jopa yhteinen rakenne ; Islamilaiset rakentavat sanan yhdistämällä määräisen artikkelin al- yhteen yleisesti ottaen Jumalaa tarkoittavan sanan kanssa ilāh. Se korostaa sitä että on yksi Jumala. Hieman kuin laittaisi ison kirjaimen alkuun suomalaiseen tapaan. Juutalaisten Jumala Elohim (אלהים) on sisällöltään "kaikki jumalat yhdessä". Tämänkin voi tulkita sillä että sanotaan "jumalan" sijasta "Jumala".

Yhtenä syynä on varmasti erottelukätevyys. Kun puhutaan Allahista/Elohimista/Jumalasta, on käytännöllistä että ei sekoita sanoja ja luule sen voivan tarkoittavan mitä tahansa uskontoa. On kätevää yhdistää tietty sana juuri tiettyyn uskontoperinteeseen. Näin yksi nimi eriyttää sen, mistä uskomuskokonaisuudesta on kysymys.

Toisaalta syynä voi olla myös historia. Kristinusko on pyörinyt tietyillä alueilla ja islamilaiset omillaan. Näin tietty sanan merkitys on vain vakiintunut. Kielihän ei nimittäin oikeasti ole mikään kätevyyssyistä tai kielioppirakenteita orjallisesti seuraava laitos. Se rakentuu käytössä, keskustellessa. Kielen tehtävänä on toimia kommunikaation välineenä, joten omaehtoisen sanojen muuttelu ei toimi kovinkaan hyvin. Sillä jos vain teet muutoksen, käy helposti niin että sinua ei enää ymmärretä.