sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Miksi sanoa "Allah"?

Allah(‏الله‎) on arabiankielen yleissana, joka tarkoittaa yksinkertaisesti Jumalaa. Tässä mielessä sen nimeäminen on ollut yhtä mielikuvituksetonta kuin kristittyjen tapa kutsua Jumalaa vain Jumalaksi (vaikka tällä on tietysti nimikin.)

Erikoista on tietysti se, että kun meillä Suomessa puhutaan Jumalasta, ei tarkoiteta Allahia. Eikä Allah -sana käänny sanaksi Jumala. Tämä olisi periaatteessa aivan mahdollista. Olisi perusteltua käyttää samaa sanaa, kun määritelmän suorat sisällöt kuitenkin ovat aika samanlaiset. Niillä on jopa yhteinen rakenne ; Islamilaiset rakentavat sanan yhdistämällä määräisen artikkelin al- yhteen yleisesti ottaen Jumalaa tarkoittavan sanan kanssa ilāh. Se korostaa sitä että on yksi Jumala. Hieman kuin laittaisi ison kirjaimen alkuun suomalaiseen tapaan. Juutalaisten Jumala Elohim (אלהים) on sisällöltään "kaikki jumalat yhdessä". Tämänkin voi tulkita sillä että sanotaan "jumalan" sijasta "Jumala".

Yhtenä syynä on varmasti erottelukätevyys. Kun puhutaan Allahista/Elohimista/Jumalasta, on käytännöllistä että ei sekoita sanoja ja luule sen voivan tarkoittavan mitä tahansa uskontoa. On kätevää yhdistää tietty sana juuri tiettyyn uskontoperinteeseen. Näin yksi nimi eriyttää sen, mistä uskomuskokonaisuudesta on kysymys.

Toisaalta syynä voi olla myös historia. Kristinusko on pyörinyt tietyillä alueilla ja islamilaiset omillaan. Näin tietty sanan merkitys on vain vakiintunut. Kielihän ei nimittäin oikeasti ole mikään kätevyyssyistä tai kielioppirakenteita orjallisesti seuraava laitos. Se rakentuu käytössä, keskustellessa. Kielen tehtävänä on toimia kommunikaation välineenä, joten omaehtoisen sanojen muuttelu ei toimi kovinkaan hyvin. Sillä jos vain teet muutoksen, käy helposti niin että sinua ei enää ymmärretä.

2 kommenttia:

  1. Arabiankielisessä Raamatussa Jumala on käännetty arabiankieliseksi sanaksi Allah.

    Toisaalta, puhut asiasta, joka on oleellista käännöksistä puhuttaessa. Kielissä ei uusista asioista käännettäesä aina tehdä uussanoja, vaan etsitään vanhoista sanoista joko sellaisenaan tai yhdistellen sopiva käännös. Se ei ole ongelma, koska kieli on vain sopimuskysymys. Ongelmaksi saattaa muodostua se, että esim aletaan tehdä teologiaa käytetyn sanan muiden merkitysten pohjalta. Tuollaiseen ajatteluun syyllistytään muissakin asioissa kuin uskontoon liittyvissä.

    VastaaPoista

Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.

Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.

Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.

Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.

Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.

En carde ; Sa varaudu!