Hyvät työkalut.

Melko usein asioissa on hyviä käytäntöjä ja työmenetelmiä, periaatteita, nyrkkisääntöjä ja muita vastaavia. Näiden osaaminen liittyy yleisesti asian osaamiseen, hallintaan ja asiantuntijuuteen. Yleisesti ottaen niissä on kaksi ääripäätä, joiden sisällä tai joiden yhdistelmiä "hyvät työkalut" ovat.
1: Elämää helpottavat menetelmät. Tällöin asia tehdään helposti siten että se käytännössä toimii. Yleisesti tällöin on jokin nyrkkisääntö, jonka mukaan toimitaan. Tällöin saadaan vaiva-hyöty -akselilla nopeasti melkoisen hyviä tuloksia.
2: Hankaloittavat menetelmät joita käytetään vain koska ne toimivat. Tällöin tavoitellaan yleensä erityistä tarkkuutta. Työkalun käyttö vaatii tällöin paljon harjoittelua, ja sitä käytetään koska se tuottaa tarkkoja tuloksia. Joissain asioissa ei voida olla leväperäisiä.

Molempia näkemyksiä sävyttää tietysti pragmatismi: Toimiminen on pääasia. Mielestäni tämä näkökanta on perusteltu, koska jotta voidaan puhua taidoista ja osaamisesta, niissä on yleensä kyseessä jonkinlainen arvioitavissa oleva "toiminnan vaikutus suhteessa tavoitteeseen". On hyvä huomata, että tavoitteet ja näkökulmat voivat vaihdella, silloin se, mitkä helpot työkalut on niitä joita kannattaa valita ja mitä hankalia keinoja on järkevää soveltaa. Se ei siis sido mihinkään putkiaivoisuuteen, samaa aihepiiriä koskeviin näkemyksiin voi olla eri näkökulmia joiden sisäisesti eri menetelmät voivat olla hyviä. Arkikielellä: Lemmikkisikaa hoidetaan eri tavalla kuin teurastamiseen tähdättyä lihasikaa jota hoidetaan eri tavalla kuin emakkoa jota hoidetaan eri tavoin kuin tilakarjua joita hoidetaan eri tavalla kuin tutkimussikoja. Näissä eri keinot ovat hyviä. Näissä kaikissa voidaan näkökulman ja tavoitteen sisäisesti eri keinoilla onnistua tai epäonnistua.